Täällä on omistamiani katu- ja enduropyöriä...

Tämän kuvan mukainen oli se toinen moottoripyöräni, Yamaha YDS-2 250cc, mutta rekisteröintivuodeltaan 1964. Sen väritys oli tummanvihreä sekä harmaa, siinä oli runsaasti kromia ja suora ohjaustanko, kaksi sylinteriä ja kaksi tahtia, viisi vaihdetta, tehoa 25 heppaa, ja sitten vielä nuo erittäin kauniit äänenvaimentimet, joista tuleva sininen savu juorusi kaasunkäytöstä. Tässä ei vielä ollut sitä tuoreöljyvoitelua, mutta seuraavassa mallissa, sinisessä YDS-3:ssa se jo oli. Kouvolassa oli toinenkin tällainen jammu, joka oli osuvasti ristitty "tuhatharmiksi". Sitähän se minunkin pyörä useimmiten oli. Ostin oman jammuni maaseudulta, ja niinpä pyörässä oli sorateille sopivat nappularenkaat. Silti kävin sillä pyörällä useita kertoja Ahvenistolla harjoittelemassa ajamista. Työkaluja vaan mukaan reppuun, ja baanalle. Siihenaikaan ei juurikaan renkaita tasapainotettu, ketjut ja rattaatkin olivat huonot ja ne nappularenkaat, näistä aiheutui ajettaessa hauska "wow-wow-wow" ääni. Tästähän seurasi automaattisesti, että kaverit nimesivät pyöräni "Wow-wow-Yamahaksi". Ainakin yksi valokuva siitä jammusta muistaakseni piti olla, mutta ei vaan löydy mistään.

Tämä "tuhatharmini" vakuutuskorttikin oli vielä tallessa, vaikkei siitä omasta pyörästäni valokuvaa löytynytkään.

Kävipä sitten niin, että se YDS-kakkonen alkoi kiinnostaa erästä kauppiaan poikaa Inkeroisista, sukunimi taisi olla Tikkanen, tai jotain sinne päin. Hän tarjosi vaihdossa kuvan 80cc "nakkijamahaa", eli YG1-mallia vuodelta 1966, plus vähän rahaa. Pienen tovin harkittuani tehtiin sitten kaupat. Kasikymppinen oli ihan kiva yleispeli joka paikkaan, niin metsäpoluille, kaupunkireissuille, ja jopa maantieajoonkin, jos ei ihan maanääreen oltu menossa. Minä tykkäsin tästä ajokista. Tämän kuvan ottohetkellä tuo jammu oli ollut jo jonkun aikaa nyt jo edesmenneen ystäväni "J-P" Suikin omistuksessa, ja pyörä on myös jo hieman muuttunut ulkonäöltäänkin. Lisäksi muistelen, että tässä oli alunperin alaputki, mutta vaihdoin sen tuohon eräästä romupyörästä ostamaani yläputkeen. Huomioi rekkarinumero RO-108. Minulla oli vähän myöhemmin samanlainen YG1 rekkariltaan RO-107.

Siitä ekasta "nakkijammustakin" oli vakuutuskortti vielä tallella.

Näihin aikoihin minulla oli myös hetken tällainenkin pyörä. Royal Enfield Clipper (vai olisikohan se ollut Bullet) 350cc, vuosimalli taisi olla 1956. Ei se ollut muistaakseni edes rekisterissä. Narunperässä se meille poikien kanssa hinattiin, ja kottikärryillä se meiltä tavara-asemalle lähti. En tiedä, oliko se edes missä kunnossa, en jaksanut polkaista sitä edes puristuksen yli, saati sitten käyntiin asti. Juurikkalan Jussille Hiekkaharjuun sen junalla lähetin. Kuva on Jussin minulle lähettämä pyörän kunnostuksen jälkeen.

Honda CB92 Benly Super Sport. Monien vuosien odotusteni täyttymys on nyt tässä kuvassa, ja myös ensimmäinen kilpailuni ihailemallani pyörällä. Tämä pyörä ei luonnossa ollut läheskään näin rähjäisen näköinen, kuin miltä se tässä mustavalkokuvassa näyttää. Sen keula, takaswingi ja runko olivat siniset, tankki, sivukopat ja etulokasuoja olivat harmaat. Tähän "tilaisuuteen" oli tietenkin kaikki irtain poistettu painon vähentämiseksi. Nuo numerokilvet oli tehty ruskeasta kovalevystä, ja olivat kooltaan sääntöjen mukaiset. TT-mallinen satula oli ennen tätä käyttöä ollut Rossin Sepon piikki-Hondassa. Lisäksi pyörää komistivat galvanoidusta kattopellistä pyöräytetyt kauniit megafonit, joiden soundi lisäsi uskoa siihen, että siellä missä on ääntä, on myös voimaa. Musta nahkapuku on Vesterlundin Rainerilla mittatyönä teetetty, ja hinta oli muistaakseni 300 mk. Sinivalkoiset nauhat hihoissa lisähintaan. Hanskat oli myös Rainerilta. MP-asua ei tainnut silloin vielä olla olemassa, vaan hän ompeli pukuja talven aikana kotonaan. Tuo puku on minulla vielä tallessa, monesta kohdasta paikattuna, mutta ei mahdu enää päälle. Pituus vielä nippanappa riittää, mutta vyötäröstä on liian tiukka. Kyllä se hyvälaatuinenkin nahka vaan kutistuu... Ja nuo ajosaappaat ovat sitten se kuuskytluvun lopun hittituote, eli ne Hai-saappaat. Kyllä, totta se on, olen ajanut Ahvenistolla elämäni ensimmäisen TT-kilpailun kumisaappaat jalassa. Ja omasta mielestäni ihan hyvin meni.

No niin, tämä sininen Benlynihän oli aivan tavallinen katupiikki kilpailujen ulkopuolella. Sen valmistusvuosi oli 1962, mutta se oli rekisteröity vasta 1965. Minulle se tuli moottori viallisena koneenosat pahvilaatikkoon purattuna. Kurjen Matti, edellinen omistaja, vakuutteli kaikkien osien olevan siinä laatikossa, niinkuin ne olivatkin. Tavattiin ihan sattumalta muistaakseni jollain linja-autopysäkillä jonkin ajoreissun yhteydessä. Siinä tuli pyörät puheeksi, ja kun kerroin etsiväni CB92:sta, Matti sanoi, että hänellä on myytävänä semmoinen, mutta risa. Jonkunlaisen väännön jälkeen hintakin saatiin sovittua, ja niin tuli eteen Karhulan reissu pyörää hakemaan. Erään kaverin isän autolla käytiin, pahvilaatikko ja runko takapaksiin ja kiireesti takaisin Kouvolaan ostosta ihmettelemään. Se vika oli hajonnut kiertokangen alapään laakeri ja kampuran kaula. Tämähän niille Benlyille aina käy, kun ei tyhjennetä ajallaan sitä kampuran päässä olevaa keskipakosuodatinta. Kun mitään muita vikoja ei silläkertaa löytynyt, osat hankintaan, ja akseli sitten osien tultua koneistamolle. Jonkunaikaa koneenosia ilman minkäänlaista räjäytyskuvaa pyöriteltyäni sain kuin sainkin kaikki palikat pahvilaatikosta osumaan mielestäni oikeille paikoilleen ja koneen kasaan. Oli muuten hieno hetki, kun polkaisin ekaa kertaa koneen tulille.

Tässä on sitten sen toisen "nakkijammun" vakuutushakemus. Vakuutus astui voimaan samana päivänä, jolloin astuin varusmiespalvelukseen. Kävin tällä useamman kerran Riihimäellä, aina kun vaan kelit suinkin sen sallivat. Tuolloinhan vielä ajettiin prätkillä kesät talvet. Mainittakoon vielä tästä minun nakkijammustani, että se oli lisäksi mukana myös suuressa sotaharjoituksessa kevättalvella -72 lähettipyöränä, ja muistaakseni Keijo "Keke" Koivula toimi kuskina. Tämä on kaikista pyöristäni ainoa, jonka ajamisesta olen saanut kahden viikon ajan rahaa, vaikka en itse edes ajanut.

Enpä nyt muista enää, mitä "nakkijammulleni" tapahtui, mutta huhtikuussa 1972 Hokkasen Olli, eräs ajelukaverini Karhulassa, ilmoitteli havittelevansa neljäpuolikasta Hondaa, ja että hänen täytyisi myydä punainen CB92:nsa alta pois. Pyörään oli kuulemma syksyllä tullut jotain vikaa, ja se täytyisi hinata pois. No, sovittiin siinä pyörän hinnasta, ja heti seuraavalla viikonloppuvapaalla mentiin sitten erään kaverini kanssa hänen isänsä autolla sinne Karhulaan köydenpätkä mukana pyöräkaupoille. Muistaakseni saimme Benlyn kuitenkin jotenkin toimimaan, ja niinpä ajelin sen sitten auton perässä takaisin Kouvolaan. Aika oli kuitenkin tehnyt jo minullekin tehtäviänsä, ja Benly alkoi tuntua pian jo aika tehottomalta peliltä. Laittelin sitä hieman parempaan kuntoon, ja aloin suunnitella vaihtoa Yamaha XS2:een. Niitä ei kuitenkaan Suomesta sinä kesänä ollut enää saatavilla, joten ostin sitten...

...tällaisen Kawasakin S2:n. Kolme pyttyä, kaksi tahtia, 350 kuutiota, tehoa 45 heppaa, mutta pyörän huikeaan suorituskykyyn nähden täysin ala-arvoiset ajo-ominaisuudet. Ostin pyöräni uutena Mikkelistä. Säädöt olivat tehtaan jäljiltä aivan pielessä, bensaa meni noin 12 litraa sadalla rauhallisessakin ajossa. Kaasarien ja sytytyksen huolellisella säädöllä laski jo noin 9:ään. Surkeita ajo-ominaisuuksia näillä toimilla ei kuitenkaan saanut muutettua miksikään. Tästä syystä Kawasakistani tuli kaikkein lyhytikäisin pyörä mitä minulla on koskaan ollut, koska en halunnut ruveta tuliterää pyörää heti uudestaan rakentamaan. Vaihdoin sen neljäntoista päivän käytön jälkeen Ahvenistolla Kuparisen Hannun kanssa Yamaha 350 TR2 raaseriin. Kawan mittariin ehti tulla vain noin 1900 km. Tämä kuva ei ole kuitenkaan siitä minun pyörästäni, vaan Juhani Anttilan vastaavasta laitteesta. Tämäkin pyörä oli Kouvolassa.

Kawastakin oli näköjään vielä vakuutuskortti tallella. Tämä peli oli minulla vain 14 päivää ajossa, jonka jälkeen aloitin uudelleen kilvanajoharrastuksen, tosin vain loppukaudeksi. Kisakauden jälkeen menikin sitten muutama vuosi "todella vauhdikkaasti" kokonaan ilman moottoripyöriä.

Vauhdin vihdoin hieman hiljennyttyä ostin siskonmiehen veljeltä tällaisen Honda CB125 K:n vuonna 1975. Pyörän väri vaan oli sellainen kellertävä metallinhohto. Nokka-akseli siitä oli katkennut, ja omistajakin alkoi olla jo senverran kyllästynyt koko vehkeeseen, että tehtiin siitä sitten kaupat. Kunnostelin sitä aikani, ja ajelin joskus ajankulukseni, kunnes sitten päätin vaihtaa sen ihan kuntoilun vuoksi enduropyörään. Tämän kuvan pyörä on Ruuhimäen Aarnin omistuksessa, ja kuva on otettu vuonna 2002.

Tässä on sitten sen minun CB125K:n vakuutushakemus.

Tässä on sitten ensimmäinen "kotarini". KTM GS125 Sachsin koneella, vuosimallia en enää muista. Tähän vaihdoin sen CB125K Hondani muistaakseni vuonna 1978 tai 1979. Sähköpuoli tässä reistaili lähes koko ajan. Tuo kuva on otettu Koskenkylän Shellin pihassa, kun ollaan menossa Helsinkiin M-Tuontiin Ruoholahdenkadulle vaihtamaan sitä vähän uudempaan Kotariin.

Tähänhän tuo eka Kotarini sitten vaihtui. Uudempaan KTM GS125:een, vuosimalliltaan 1978. Tämä oli jo KTM:n omalla moottorilla, ja pyörä toimi kuin ajatus koko sen ajan, minkä se minulla oli. Kyllästyin kuitenkin jo sangen pian kalliisiin vakuutusmaksuihin, ja siihenkin, ettei enää ihan missä metsässä tahansa saanut vapaasti ajella. Niinpä päätin vaihtaa sen crossimalliin. Huomasit varmaan jo komean ajoneuvoyhdistelmäni. Harrastettiin silloin myöskin sangen aktiivisesti 2CV-kiltajuttujakin. Kuvan olen ottanut samassa paikassa kuin mennessäkin. Koskenkylän Shellillä tuli siihen aikaan käytyä aina kahvilla, kun sielläpäin vaan tuli ajeltua.

Tällainen Suzuki T500K vm.-73 tuli aikoinaan ostettua, kun Mikkolan Timolla oli vaikeuksia pyörän säilytyksen kanssa. Pyöräni oli suunnilleen tuollaisessa kunnossa, kuin tämä kuvassakin oleva pyörä, jonka omistajasta minulla ei ole aavistustakaan. Otin kuvan netistä jo vuosia sitten, kun tuo pyörä on niin nätti, ja muistutti minua omasta "Japanin Jaavastani". Omassa pyörässäni oli musta rekkari, RU-195, ja pyörässä oli ostohetkellä mittarissa vain noin 22000 km. Ajelin sillä useita vuosia, mutta kun vuosittaiset kilometrimäärät alkoivat viimeisinä vuosina olla jo pyöreä nolla, ja lisäksi tarvitsin bonuksia pakuautoon, (mulla oli silloin RR-harrastus täydessä vauhdissa), päätin luopua "suizasta". Sen vaiheet kulkivat ainakin kahden omistajan kautta, ja pyöräkin alkoi rapistua (näin sen parikin kertaa liikenteessä, sekä kerran Vekaranjärven varuskunnan kasarmin edessä parkissa), kunnes yllätys yllätys, Mikkolan Timppa olikin ostanut sen takaisin itselleen. Suzuki on nykyään entisöity ja museorekisteröity. En ole vielä "ehtinyt" käydä sitä katsomassa, vaikka kutsun toki olen jo saanut. Tämä olikin sitten viimeinen varsinainen katupyöräni ennen vuotta 2001.

Tällaisen Honda NSR:n hankin vanhimmalle tyttärelleni ajopeliksi hänen saatuaan motskarikortin suoritettua kesällä 2001. Käytiin Jukkikselta Tuusmotorista uutena ostamassa, ostopäivä sekä rekisteröintipäivä on 25.7.2001. Tyttäreni ajoi "näsärillä" kolmatta kesää, kunnes suoritti autokortin. Myös poikani on senjälkeen ajellut sillä omat ajelunsa. Tämä pyörä on edelleen meillä ja siirtyy nuorimman tyttäreni ajokiksi alkukesästä 2007, ellei mitään odottamatonta sitä ennen tapahdu.

30.08.2009. "Näsärillemme" löytyi uusi hyvä koti Porvoon lähistöltä. Teknisesti huolettomia kilometrejä ehti meidän käytössä tulla mittariin 22625.

Tässä on sitten se toistaiseksi viimeinen katupyöräni, eli Honda CB500 vuosimallia 2002. Valitsin tämän pyörän todella huolellisesti ajopyöräkseni saatuani "aivan yllättäen" vaimoltani luvan hankkia itselleni uuden pyörän "myöhästyneenä 50-vuotislahjana". Tämän olen myös ihan itse käynyt rekisteröimässä uutena katsastuskonttorilla Vantaalla 10.6.2002. Kiitokset vielä kerran Pekalle, Harrille ja Kalelle, jotka olivat "osallisina" pyörän hankintaan. "Cebarini" on pelannut moitteettomasti, ja olen ollut tosi tyytyväinen valintaani. Nappasin tämän kuvan kotipihassa ostopäivää seuraavana päivänä 11.6.2002.

Matkamittariin on tähän mennessä (01.10.2012) tullut 54510 km.

Ei se rekisteröinti kuitenkaan aivan mutkitta mennyt. Konttoristin useista yrityksistä huolimatta rekisteröinti ei vaan ottanut onnistuakseen, kunnes siellä sitten päädyttiin tällaiseen väliaikaiseen ratkaisuun. Se lopullinen ote tuli sitten parin viikon sisällä ihan normaalisti postin mukana kotiin.

26.04.2013. Tällekin pyörälleni löytyi uusi hyvä koti Tampereelta. Teknisesti huolettomia ajelukilometrejä ehti minun käytössäni tulla mittariin 54600.