Kaikenlaisia tapahtumia...

Tänne ajattelin keräillä pikkuhiljaa kuvia kaikenlaisista tapahtumista ja sattumuksista, jotka eivät sitten liity mitenkään moottoreihin, moottoripyöriin, tai moottoripyöräilyyn yleensäkään...
Tässä kuvassa olen työkaverini Jukka "Juti" Elorannan kanssa "tupakkitauolla" Korian puhelinkeskuksen pihalla joskus ihan 1970-luvun alkuvuosina. Kuvassa komeilee myös ajokkimme, UAZ merkkinen "panssariauto", jonka ovessa on tuo vanha kunnon Posti ja Lennätinlaitoksen "torvilogo" ja ajoneuvonumero, josta voi nähdä, että "Uazikka" on vuosimallia 1968. No, se tähän kuvaan liittyvä tapahtuma sattui sitten pikkasen myöhemmin, kun täräytettiin kolari Valtakadun ja Kauppalankadun risteyksessä. Vastapuolena oli "uudenkarhea" Saab 99, jonka kylkeen Juti tuon Uazin tuuppasi. Saab kapeni lähes 15 senttiä, ja kuski jouduttiin irrottamaan puoliväkisin repsikanpuoleisen oven kautta ulos autostaan. Hänet vietiin ambulanssilla Kuusankosken aluesairaalaan, jonne minäkin menin ihan vaan varmuuden vuoksi mukaan tarkastettavaksi, kun oikeaan reiteen tuli heti kämmenen kokoinen mustelma. Jutille ei käynyt kuinkaan, eikä sitten lopunperin minullekaan. Saabin kuskikin selvisi rysähdyksestä onneksi lähes säikähdyksellä. No, se Saabbihan meni tiettävästi lunastukseen, kun taas meidän vauriot olivat toinen etu-umpio ja lommo puskuriin, sekä minun termospullo, joka särkyi lennettyään etupenkiltä Uazin tuulilasiin. Lennättimen autohuoltopaikalla saatiin sitten vielä kaikenpäälle "puolitotiset" nuhteetkin suunnilleen näin: "Kolareita pitää mennä ajamaan, mutta sitten ei sälleillä ole homma edes senvertaa hanskassa, että oltaisiin jo vihdoin päästy tuosta venäläisestä pensansyöjästä eroon".
No niin, "kaksi puupäätä samassa varressa". Olen siis polttanut joskus tupakkaa, mutta yksi elämäni parhaimmista tapahtumista on se, kun lopetin 18.02.1978. Enkä ole senjälkeen sauhuja vetänyt. Tuo kuva on otettu Vuohijärvellä Siikakosken tien varressa muistaakseni vuonna 1974 tai 1975, ja ilmeestä päätellen juhannuksena.
Olen ollut kaksi kertaa Porin Jazzeilla, ja tämä kuva on toiselta niistä. Kuva on otettu porilaisen huoltoaseman pihassa kotiinpäin lähtiessä. En jostain syystä huomannut autoni taakse pysäköityä Corollaa, vaan peruutin hieman vinottain sen keulaan. Kuvassa omistaja tutkii Corollan vaurioita ennen "papereiden tekoa". Vähän länkällään tuo etupuskuri näyttää olevan, mutta totuus olikin sitten lopunperin sellainen, että kun auto oli vakuutusyhtiön toimesta tarkastettu, niin tuo "toitsu" meni lunastukseen. Pitkittäiset runkorakenteet olivat kuulemma painuneet senverran repsikan puolelta kasaan, ettei korjaaminen enää kannattanut. Ja kyllä sen huomasi silloin paikanpäällä jo siitäkin, ettei toista etuovea saanut millään enää auki. No, minun Hillman Minxini takapuskuri hieman vääntyi, mutta en tullut sitä sitten koskaan oikaisseeksi. Sille toiselle "jatsireissulle" vuokrattiin sitten ihan varmuuden vuoksi Utista lentokone, joka odotteli meitä Porin lentoasemalla viikonlopun ajan, että päästiin kommelluksitta takaisin kotiin. Tämä kuva on vuodelta 1977.
Loppukesästä 1977 tuli ajeltua vähän Suomea ympäri, ja samalla yritettyä tavoitella sukulaisiakin. Tosin aika huonolla menestyksellä. Tässä kuvassa on Maininki Sippola-Wilskan idyllinen "putiikki", joka lienee jo silloin ollut jonkinlainen suojelukohde. Liikehän oli tietysti kiinni, mutta kuvan otin. Kuvassa on myös tuo kurainen Minxini Porissa vääntyneine takapuskureineen.
15.12.1984 klo. 15.00. Viimeinkin lähes seitsemän vuoden "jahkailun" jälkeen luvattiin Kouvolan Evankelis-Luterilaisen seurakunnan kappelissa Savonkadulla oikein papin edessä auttaa toisiamme sekä ylä-, että alamäessä. Ja onhan noita kaikenlaisia mäkiä sitten ollutkin, mutta yksissä ollaan vaan pysytty tätä kirjoittaessani jo kaikkiaan yli 33 vuotta.
Toukokuu 1985. Meidän ensimmäinen lapsemme alkaa ainakin omasta mielestäni hieman turhankin pitkän odottelun jälkeen olla jo "viittä vaille valmis".
14.06.1985. Esikoistyttäremme syntyi tietenkin juuri, kun olin Vetelissä SM-kisoissa. Kuvassa meidän "prinsessa" on juuri kotiutunut Kuusankosken Aluesairaalasta, ja nyt meillä vaimon kanssa alkaakin sitten aivan uudenlaisten elämän perusasioiden opettelu. Tuolla selkäni takana näkyy olevan vuoden 1984 sääntöjen mukainen äitiyspakkauskin.
Täytinpä aikoinaan 50 vuotta. Merkkipäivää juhlistettiin 50V-sukelluksella, jonka teimme vanhemman tyttäreni kanssa kahdestaan, sillä perheessämme ei vielä tuolloin ollut muita sukeltajia. Kolmantena sukelluksella oli tietenkin mukana myös valokuvaaja. Tuossa kuvassa paistattelemme kahden salamavalon loisteessa tuohon uppotukkiin nojaillen noin kolmentoista metrin syvyydessä. Sukellus tehtiin Verlan Vennukanniemessä, ja tuo kuva on otettu toukokuussa 2001, tarkempaa päivämäärää en nyt jaksa muistaa. Kuvan kuitenkin otti Jari Pynnönen.
08.08.2008 klo. 13.15. Sateinen ja kolea valatilaisuus Vekaranjärven Paraatikentällä. Onneksi vesisade sentään välillä hieman hellitti. Oltiin nuoremman tyttäreni kanssa sateenvarjoinemme "veikkapojan" valan vannomista seuraamassa. Kuvassa alokkaat ovat jo ryhmittyneet rivistöihin kentän sivuille, ja valatilaisuus on jo alkanut. Meidän alokas on tuolla kentän pitkän sivun oikeassa reunassa noiden sinisten sateenvarjojen luona.
Vala on nyt vannottu ja ohimarssikin suoritettu, ja ollaan päästy tuoreelle tykkimiehelle tekemään "tupatarkastusta". Päiväpeiton sinivalkoiset ruudut eivät olleet aivan "linjassaan", josta täytyi antaa pieni huomautus. Nappasin tuon kuvan puoliksi lennosta, kun nuo sisarukset "jähnäsivät" taas jotain keskenään.
Tyttärenikin täytyi päästä sitten ottamaan meistä kuva. Nyt on jo naamat peruslukemilla ja kädet puuskassa. Tästä jatkettiin rokalle, vanikalle, jukurtille ja kahville. Tutustuttiin myös hetki "paikalliseen moottoroituun kalustoon", jonka jälkeen sonnustauduttiin sitten pikkuhiljaa kotio päin enemmän ja vähemmän märkiä vaatteitamme kuivattelemaan.
07.08.2009 kello 13.00. Esikoiseni ja hänen sulhasensa "cruisailivat" tyylikkäästi ja turvallisesti avioliittoon "Pappa" Jokisen kuljettamana vuoden 1955 Chevrolet Bel Air´in nahkaisella takapenkillä.
11.11.2009. Esikoiseni "pyöräytti" kello 23.24 Kotkan Keskussairaalassa oman esikoisensa. "Nuoren miehen" pituus oli 52cm, ja paino 3785g. Äiti ja poika voivat hyvin, ja isäkin on jo toipunut synnytyksestä. Heistä tämä "pikkumies" teki perheen, kun taas vaimostani ja minusta tuli nyt aivan virallisesti "Mamma" ja "Pappa". Tuon kuvan otin KOKSissa 12.11.2009 tämän ensimmäisen lapsenlapsemme ollessa kahdeksantoista tunnin ja neljäkymmenenneljän minuutin ikäinen. ...JES!!!
28.11.2009. Ensimmäinen lapsenlapsemme oli tänään ihan ensimmäisen kerran meillä käymässä, ja ihan ensimmäisen kerran myös sylissäni meillä kotona. En osaa sanoin kuvailla tunteitani tuolla hetkellä...
15.12.2009. Meillä oli hopeahääpäivä, ja samalla reissulla kun hain osuuskaupasta itselleni aamupalaksi ruispaloja ja flooraa, ostin mammalle maljakkoon tämmöisen ruusun odottelemaan hänen paluutaan töistä.
18.02.2010. Kuopuksellani oli tänään penkkaripäivä, ja samalla "Abeilta" päättyi se varsinainen koulutyö hetkeksi. Opiskelu toivon mukaan kuitenkin jatkuu, sillä "en usko hänen jatkavan perinteikkäästi isänsä jalanjäljissä", vaikka onkin tuossa sonnustautunut "kiireestä kantapäähän" Telen puhelinasentajaksi.
20.02.2010. Tyttärenpoikani vanhempineen kävi tänään ensimmäistä kertaa vauvauintiin tutustumassa, ja mamma ja minä oltiin tietenkin altaan reunalla tilannetta seuraamassa. Homma menikin aika hyvin lähes loppuun asti, kunnes "varsinaiselle uimarille iski känkkäränkkä", ja täytyi lopettaa. Kuvassa havainnollistetaan nuken avulla pikkuvauvan käsittelyä altaassa.
05.06.2010. Tänään saatiin senverran "älliä" meidän perheeseen, että rohkenisin jo kuvitella, ettei tuollainen taustalla nojaileva työkalu tule kuulumaan nuorimmaiseni tulevan ammatin työkaluvalikoimaan.
08.09.2010. Nuorimmaiseni otti askeleen kohti pesän reunaa ja kokeili siipiään, jotka kannattelivat hänet Kuopioon. Asuntokin löytyi lopunperin todella nopeasti, ja vaihtoehtojakin oli lopuksi jopa kaksi. Suurkiitokset etsinnästä sekä "Matulle" Kuopiossa, että "Eikulle" Kouvolassa, ja vielä lisäksi myös vuokranantajaa edustaneelle Karille mukavasta "Kuopioontutustumispäivästä". Muutettu on jo, ja tuossa kuvassa on jo tyttäreni toinen bioanalytiikan koulupäivä alkamassa.
13.11.2010. Tyttärenpoikani ensimmäiset synttärit vietettiin parin päivän viiveellä tänään. Tuo synttärikakun kynttilän puhaltamisen opettaminen yksivuotiaalle olikin sitten aika haastava juttu, nimittäin tuo kermakakku kiinnosti poikaa huomattavasti enemmän, kuin tuon kynttilän puhaltaminen. No, vanhemmathan sen sitten lopulta puhalsivat.
24.12.2010. Tyttärenpoikani toinen joulu, mutta ensimmäinen joulupukillinen joulu. Poikahan ei vastoin arvailuamme vierastanut pukkia lainkaan, vaan yritti jopa anastaa pukilta kepin. Kuvassa on meneillään "tahtojen taistelu", jonka pukki kuitenkin voitti kaivamalla säkistä yhden paketin, jonka sitten vaihtoi "päittäin" keppiinsä.
24.12.2010. Kävin vaimoni ja nuoremman tyttäreni kanssa myöhemmin aattoiltana isäpappaani katsomassa Kouvolan vanhalla hautuumaalla. Kynttilä jätettiin sinne palamaan, ja kun kamerakin oli mukana pilkkihaalarin taskussa, niin otin kuvankin. Tuo kivi on ollut siitä asti hieman vinossa, kun vandaalit jokunen vuosi sitten kaatoivat tälläkin hautuumaalla hautakiviä. Mutta on se nyt onneksi pystyssä kestänyt. En tiedä onko sattumaa, vai mitä, mutta tuo isän kuolinpäivä 05.04. on sama, kuin oman elämäntyöni päättyminen irtisanomiseen. Vuosiluku vaan on eri, eli minulla se on 2008.
16.03.2011. Äitini menehtyi tänään klo. 02.46 lyhyen, mutta vaikean sairauden murtamana 89:n vuoden ikäisenä. Kuvassa on surulippu kotipihan lipputangossa aamuauringon noustessa. Koko päivän ajan ilma oli tyyni ja aurinkoinen.
27.04.2011. Tässä kuvassa on meidän Peugeot 206 SW Ympäristön Auton korjaamon takapihalla. 18.04.2011 pojaltani lipsahti tuo auto soratiellä ojaan hänen ollessaan menossa perhokalastajien kalapaikkaa katsomaan. Oja oli aika syvä, ja sen penkalla oli kivi ja kanto. Auto vaurioitui siis ainoastaan repsikan puolelta ja alta. Korjaamon tekemän tarkastuksen mukaan konetilassa syylärin alla oleva poikittaispalkki, pyöränripustuksen osat, etu- sekä takavanteet, etupuskuri, etulokasuoja, etu- ja takaoven painaumat eivät olleet mikään ongelma, koska kaikkia niitä oli saatavissa valmiina osina, ja ne oli helppo vaihtaa. Myöskään maalaukset ja niiden hinta eivät olleet korjauksen esteenä. Mutta sensijaan tuo ovien alla helmakotelossa oleva painauma oli. Sitä ei voi vaihtaa, vaan siihen tarvittaisiin kuulemma ihan oikeaa autopeltiseppää, ja helman korjaaminen nostaisi korjauksen kokonaishintaa aika paljon. Vakuutusyhtiö ilmoitti sitten minulle, ettei ehkä kannata enää korjata, menee niin tarkalle. Ja kun minulla oli tuo lunastusturva, niin tuo auto meni sitten lunastukseen. Niinpä ollaan sitten 02.05.2011 lähtien ajeltu valkoisella vuoden 2008 Peugeot 207 SW:llä.
08.05.2011. Äitienpäivä. Käytiin vaimon kanssa isääni ja äitiäni katsomassa. Hautakivi on kaiverruksen jälkeen saatu takaisin paikalleen, ja molemmat sotaveteraanimme nukkuvat nyt yhdessä ikuista untaan yhteisen kivensä alla. Tuo tammenlehvätunnus on nyt myös saatu isällenikin, en muista miksi se silloin isän kuollessa jäi tuosta kivestä pois. Meidän lasten tuomien kukkien lisäksi tuossa on vielä tuo sotaveteraanien siunaustilaisuuteen tuoma havuseppele. Isä ja äiti, levätkää rauhassa.
19.06.2011. Käytiin nuoremman tyttäreni kanssa pitkästä aikaa sukeltamassa. Minun edellinen sukellukseni on tehty 28.08.2008, ja tyttäreni edellisen sukelluksen päivämäärä on 30.09.2006. Aikaa niistä on siis kulunut aikalailla, mutta nyt sitten käytiin kokeilemassa. Hieman varovaisesti ensin lähdettiin liikkeelle, ja kun laitteet näyttivät toimivan, eikä paineentasauskaan teettänyt kohtuuttoman paljon hommia, niin alettiin sitten "ikäänkuin oikeasti" sukeltaa. Ja ihan mukavaahan se sitten olikin, ja viihdyttiinkin veden alla kaloja ja rapuja katsellen 64 minuuttia. Oikein hyvä sukellus pitkästä aikaa. Vanhempi tyttäreni perheineenkin tuli paikalle katsomaan "meidän ekaa harjoitusta", ja tuossa hänen ottamassa kuvassa ollaan juuri aloittamassa sukellusta. OK-merkit vaan rannalla olijoille, ja sitten pinnan alle.
09.07.2011. Mamma ja minä oltiin viikonlopun vietossa vävyni perheen kanssa vävyn työpaikan kesäpaikassa. Jouduin tahtomattani kuvatuksi käydessäni "salaa" uimassa. En ole vuosikausiin, ellei peräti vuosikymmeniin, uinut järvessä, ja nyt kun yritin käydä itsekseni pulahtamassa, niin joko vävy, tai tytär otti kamerallani tuon kuvan. Eihän tuo vesi niin hirveän kylmää ollut, mutta en silti tuntenut oloani oikein kotoisaksi. Mieluummin menen veteen joko märkä-, tai kuivapuvulla laitteiden kanssa, ja olen vedessä tai pikemminkin veden alla hieman pitempään, eli ainakin tunnin jos ei mitään esteitä ajanvietolle ole.

18.08.2011. klo 13.37 tuo kuvassa oleva "innokas uimari" sai vihdoin loputkin velkansa rahalaitoksille maksettua, ja on nyt siis täysin velaton mies. Reilut 22 vuotta siihen meni, ja viimeiset vähän yli kolme vuotta niitä lainanlyhennyksiä makseltiin työttömyyskorvauksista. Jatkuvaa pohtimista toimeentulon suhteen riitti varmaan lähes mahahaavaan asti, mutta ehkä nuo vatsan nipistelyt nyt alkavat helpottaa, kun ei enää ihan joka yö tarvitse välttämättä miettiä, miten selviää seuraaviin korvauksiin asti. En tiedä ihan tarkkaan, miten tämä elämä tästä jatkuu, mutta luulen kuitenkin nyt olevani aika onnellinen mies.
01.10.2011. Devilille tehtiin eläinlääkäriasemalla pieni operaatio, josta johtuen tyttärenpoikamme oli meillä muutaman päivän, että Devilin leikkaushaavat ehtisivät kunnolla umpeutua, ennenkuin se kisailu näiden "vellosten välillä" kotona taas jatkuisi. Kuvassa mamma ja lapsenlapsemme ovat meidän sohvalla "heräilemässä" päiväunien jälkeen.
12.11.2011. Tyttärenpoikani toista syntymäpäivää vietettiin yhden päivän viiveellä tänään. Nyt alkaa synttärikakun kynttilöiden puhaltaminen sujua jo aika mallikkaasti, ikään kuin vanhalta tekijältä, vaikka tuossa on tuo toinen kynttilä näköjään jäänyt vielä palamaan. Mutta ainahan sitä on parantamisen varaa, ja eiköhän ensi kerralla jo kaikki kolme kynttilää sammu yhdellä henkäyksellä.
12.12.2011. Toinen lapsenlapsemme syntyi tänään kello 06.30 Kotkan Keskussairaalassa, tai se taitaa nykyisin olla Kymenlaakson Keskussairaala. Tämän "nuoren miehen" pituus oli 51cm, ja paino 3350g. Äiti ja poika voivat hyvin. Kuvan otin KOKSissa 12.12. tämän toisen lapsenlapsemme ollessa yhdentoista tunnin ja kolmenkymmenenkahdeksan minuutin ikäinen. ...JES!!!
24.12.2011. Toisen tyttärenpoikani ensimmäinen joulu. Kuvassa "pikkumies" on "röyhtäilemässä" maitoannoksensa jälkeen äidin olkapäätä vasten. Vaikka pukintuloon onkin vielä aikaa, on tämä pikkuinen silti mammalle ja papalle kaikkein paras joululahja.
06.01.2012. Oltiin tänäänkin toista lapsenlastamme katsomassa heidän kotona, ja tyttäreni halusi myös ikuistaa tämän vielä "nimettömän" sylissäni. Tällainen kuva siitä tuli, enkä osaa taaskaan sanoin kuvailla tunteitani tuolla hetkellä...
20.05.2012. Äimistyttiin mamman kanssa aikalailla, kun "Pappa" Jokinen ilmestyi koppalakki päässä viittä vaille neljä meidän ovelle, ja antoi viisi minuuttia aikaa lähteä mukaansa. Pihalla seisoi "Papan" 1955 Chevrolet Bel Air, jonka nahkaisella takapenkillä "cruisailimme" sitten tyylikkäästi pienen kaupunkikierroksen jälkeen Kuusankoskelle Rosson parkkiin. No siellähän oli odottamassa 66,66 prosenttia lapsistamme perheineen viedäkseen mamman ja minut syömään. Kylläpä oli mukava ja ikimuistoinen yllätys.
10.11.2012. Vanhemman tyttärenpoikani kolmatta syntymäpäivää juhlittiin päivän etuajassa tänään. Tuo kynttilöiden puhaltaminenkin on jo pelkkää rutiinia, kaikki sammuivat kerralla. Kyllä nuo lapset kasvavat sitten nopeasti.
06.12.2012. "Mamma" kävi tyttäremme ja lapsenlapsiemme kanssa sodissa ansioituineta Iso-ukkia ja Iso-mummia katsomassa ja laittamassa heidän leposijalleen itsenäisyyspäiväksi kynttilät.
12.12.2012. Nuoremman tyttärenpoikani ensimmäiset synttärit olivat tänään. Synttärikakun kynttilän puhaltaminen ei pojalta oikein sujunut, kun tuo kynttilän nappaaminen kakusta näytti olevan tärkeämpää, kun se puhaltaminen. Sai siinä äiti olla tarkkana, ettei päivänsankarin "näppöset" päässeet palamaan. No, isoveikka ja äiti ja isi sen kynttilän sitten puhalsivat.
29.05.2013. Löysin tänään eteisemme lattialta roskapostin seasta minulle tärkeän kirjeen, jossa Eläkeyhtiö Ilmarinen kertoi myöntäneensä minulle vanhuuseläkkeen 01.06.2013 alkaen. Olen nyt sitten kolmen päivän päästä siis aivan virallisesti eläkeläinen.
11.11.2013. Vanhemman tyttärenpoikani neljännet synttärit vietettiin tänään. Enää ei tuossa Angry Birds kakussa ole kynttilöitä, mutta hyvältähän se näyttää ilmankin. On lähes mahdotonta pitää sormiaan kurissa. Näkyypä olevan myös Spiderman buumi päällä, ainakin tuosta pojan puvusta päätellen.
08.12.2013. Nuoremman tyttärenpojan toista syntymäpäivää vietettiin neljä päivää etuajassa tänään. Ne kynttilät tästäkin kakusta puuttuu, mutta Spiderman teema jatkuu. Taidettiin tulla mamman kanssa juhliin hieman myöhässä, koskapa tuon kakun nautiskelu oli jo aloitettu.
28.09.2014. Sisareni nukkui pois tänään aamupäivällä verisuonen pullistuman ja sitä seuranneen aivoverenvuodon ja syvän tajuttomuustilan seurauksena 60:n vuoden ikäisenä. Siskon lähtö oli nopea ja tuskaton. Rauha hänen sielulleen.

Tuossa vävyni ottamassa kuvassa on sisareni työantajan UPM:n suruliputus Kuusaanniemen pääportilla.
11.11.2014. Palataanpa taas takaisin iloisempiin asioihin. Vanhemman tyttärenpoikani viidensiä synttäreitä vietettiin tänään. Kylläpä tuo aika kuluu tosi nopeasti, jotenkin tuntuu ihan siltä kuin niitä edellisiäkin olisi juhlittu ihan äsken. Tuo kynttilöiden puhaltaminen jäi nyt kyllä yhtä vaille, mutta onhan noita kynttilöitäkin tuossa jo aika leveässä rintamassa. Joten oikeastaan ihan kelpo suoritus tuoreelta viisivuotiaalta.
12.12.2014. Nuoremman tyttärenpoikani kolmannet synttärit olivat sitten tänään. Tuli kuitenkin otettua aavistuksen ennakkoa tuon synttärikakun kynttilöiden puhaltamista kuvatessa, ja niinpä kaikki kolme kynttilää vielä palavat tuossa kuvassa. Otin kyllä välittömästi perään toisenkin kuvan, jossa kynttilät ovat kyllä jo komeasti sammuksissa, mutta puhaltaja on sen verran liikahtanut, että kuva ei ole oikein tarkka.
15.12.2014. Meillä oli hääpäivä, ei hopea, ei kulta, eikä timantti, vaan kolme vuosikymmentä tuli täyteen tänään. Olisin kyllä päivän mittaan varmaankin muistanut sen itsekin, mutta lapsemme läheisineen ehättivät vanhemman tyttäreni välityksellä varmistaa asian jo ennen minua. Hän toi töihin mennessään nuo kortit ja ruusukinpun, joka kahvihetken yhteydessä laiteltiin maljakkoon odottelemaan mamman paluuta töistä. Kiitos lapset. Kyllä tuo aika muuten tosiaankin välillä tuntuu kuluneen vähän turhankin nopeasti.
24.12.2014. Jouluaattoa vietettiin tänäkin vuonna vanhemman tyttäreni perheen luona, ja tottakai joulupukkikin kävi siellä jo alkuillasta. Hetken noita tyttärenpoikiamme jututettuaan pukki sitten aloitti lahjojen jaon. Niitä oli kuitenkin niin paljon, että oli otettava pojatkin apulaisiksi, ettei jakamiseen menisi ihan koko aattoilta. Pukin kun oli ehdittävä käymään illan mittaan vielä vaikka kuinka monien lasten kotona. "Hmm... kellehän tällainen paketti mahtaa kuulua?"
15.12.2015. No niin, vuosi on vaihtunut, kevät ja kesä mennyt, syksykin on jo takana ja tyttärenpoikien synttäritkin, enkä ole saanut tälle osiolle mitään aikaiseksi. Mutta paikataan nyt edes vähän, ennenkuin vuosi taas ehtii vaihtua. Taannoin 24. päivä syyskuuta nyrjähdytin tuon oikean jalan nilkan, jonka jouduin sitten seuraavana päivänä käymään sairaalassa kuvauttamassa. Arvelemani nyrjähdys osoittautui yhden jalkapöydän luun katkeamiseksi, jonka takia jalka paketoitiin tuollaiseen "nykykipsiin". Tämä on ensimmäinen kipsini tähän mennessä, vaikka onhan noita murtumia ja katkeamia ollut ympäri kehoa aiemminkin. No juu, kuitenkin neljän viikon jälkeen 23. lokakuuta kontrollikuvauksessa havaittiin, ettei luutuminen ollut alkanut lainkaan. Päätettiin leikata, ja leikattiinkin ja "raudoitettiin" 02. marraskuuta. Seuraavana päivänä sitten uusi kipsi ja kotiin. Kontrollikäynti ja ompeleiden poisto 17. marraskuuta, ja taas uusittiin kipsi. Tänään oli sitten viimeinen kontrolli ja kipsin poisto.

Jalkani oli kipsattuna kaikkiaan 82 vuorokautta, ainoastaan leikkauksen jälkeisenä sairaalassa vietettynä yönä kipsiä ei ollut, vaan jalka oli tiukasti paketoituna siteisiin ja kipsattiin seuraavana aamuna. Tuon 82:n päivän aikana tähän hommaan osallistui kaksi eri kipsaajaa, kuusi lääkäriä ja muutamia sairaanhoitajia, otettiin kuudesti röntgenkuvia sekä kerran sydänfilmi. Kotilääkityksenä "napostelin kouratolkulla" D-vitamiini- ja "kalkkitabletteja", ja kertakäyttö ruiskuilla pistelin itseeni leikkauksen jälkeen neljänkymmenen päivän ajan jotain laskimoveritulpan vaaraa vähentävää ainetta.

Tänään sitten kipsi poistettiin, ja pääsin ottamaan ensimmäiset askeleet omilla jaloillani syyskuun lopun jälkeen. Tuntui todella hienolta, vaikka jalka aristikin vielä hieman. Fysioterapeutti oli katsomassa kävelyäni ja antoi samalla ohjeita kotikuntoutusta varten. Hänen ehdotuksestaan sovittiin, että tulen vielä varmuuden vuoksi "kävelyä" näyttämään, olivathan kaikki lihakset päässeet jo aikalailla kutistumaan kipsien alla, kun jalka oli heti polvesta alaspäin ollut täysin "käyttämättömänä" lähes neljännesvuoden. Joulun ja Uuden Vuoden välipäivinä menen sitten vielä käymään "näytillä".

On tämä ollut aikamoinen kokemus sekä koettelemus. Täytyy vaan toivoa ja uskoa, että jos ja kun jotain haavereita sattuu vielä tämän ikääntymisen mukana tulemaan, niin niistä toipuminen ei tule enää tapahtumaan ihan tällä lailla "näin pitkän kaavan mukaan".

Kuntoutumisen loppuvaiheita ja viimeisen siteiden poiston jälkeen ottamani kuva tästä "prosessista" löytyy 29.12.2015. Kyynärsauvat palautin eilen, ja tänään käytiin vaimoni kanssa fysioterapeuttia tapaamassa. Kävelyni ei ollut hänen mielestään vielä "ihan oikeanlaista" normaaliin kävelyyn verrattuna. En ollut kovinkaan pettynyt arvioon, olen itsekin havainnut kävelyni muistuttavan etenkin väsyneenä jonkinlaista "Aku Ankan kävelyä". Kokeiltiin käytännössä reilut puoli tuntia uusia jumppamenetelmiä, joista sain taas kirjalliset ohjeetkin kotiläksyksi. Joten jumppaa riittää. Ei tämä kuitenkaan tähän vielä loppunut, seuraava tapaaminen on 21.01.2016.
21.01.2016. No niin, "jumpparin" luona on taas käyty. Nilkan ja jalkaterän liikeratoja käytiin jälleen kerran läpi, ja kun sitä lihasvoimaakin raajoissa alkaa taas olla ja kävelykin näyttää nyt jo lähes "oikeanlaiselta", niin sehän oli sitten siinä. Uutta aikaa ei enää sovittu, ja jos turvotuksen kokonaan hävittyä jalassa olevien "rautalankojen" päitä ei tarvitse lyhentää, niin loput jalan kuntouttamisesta jääkin nyt sitten täysin omalle kontolleni.
29.02.2016. Soittelin noin puolisentoista viikkoa sitten kipsipolille kyselläkseni niistä "langanpäistä" ja tänään kävin sitten paikanpäällä jalkaa lääkärillä arvioittamassa asian suhteen. Aikansa jalkaa tutkittuaan hän sitten passitti minut kuvauksiin. Kun uudet röntgenkuvat oli tutkittu langanpäät päätettiin joko lyhentää tai langat poistaa kokonaan lähitulevaisuudessa. Joten jään nyt sitten odottelemaan tarkempaa ajankohtaa tuolle toimenpiteelle.
17.03.2016. No niin, tänään kävin taas "sairaalanmäellä", ensin haastattelussa ja heti sen perään otettiin vielä sydänfilmi. Ensiviikon keskiviikkona 23.03.2016 sitten jalka uudelleen "puukon alle ja ne langat pois". Kotimatkalla kävin vielä saamani ohjeen mukaisesti kuittaamassa apuvälinepalvelusta jo nyt käyttööni kyynärsauvat, etteivät sitten unohdu.
23.03.2016. Taas on käyty "sairaalanmäellä" ja "langat" on nyt kaikki poistettu. Aika jämäkän näköistä tavaraa näyttivät olevan, paksuus oli varmaankin vähintään 1,5mm noin silmämääräisesti arvioiden. Paikallispuudutuksessa tuon operaation suorittivat, mutta eivätpähän tietenkään antaneet katsella työn edistymistä. Aikalailla jalka tuosta taas kipeytyi, mutta eiköhän siitäkin selvitä. Siteet saan poistaa kolmen päivän päästä, ja ompeleiden poisto on sitten 02.04.2016. Tuon kuvan jalastani ompeleineen otin 29.03.2016.
01.04.2016. Tikit poistettiinkin tänään, kun lauantaisin ei niitä hommia tehdä. Kuntoutuminen jatkuu nyt ihan omin päin.
11.04.2016. Kävin eilen vaimon kanssa onnistuneella tunnin kävelyllä ilman "keppejä". Kun jalka ei tänä aamuna ollut siitä yhtään kipeytynyt, niin palautin tänään kyynärsauvat, ja alan taas hiljalleen harjoitella ihan normaalia liikuntaa.
täältä
.
19.12.2015. Kolmas ja neljäs lapsenlapsemme syntyivät eilen kello 15.58 ja 16.16 Kotkan Keskussairaalassa, tai mikä sen nimi nykyään mahtaa oikeasti olla, minulle se on kuitenkin KOKS. "Nuorten miesten" pituudet ikäjärjestyksessä olivat 48cm ja 50cm, ja painot 2610g ja 3130g. Äiti ja pojat voivat hyvin. Käytiin tänään vävyni ja uusien tulokkaiden isoveljien kanssa onnittelukäynnillä sairaalassa. Kuvan otin klo. 12.28 tuoreiden pikkuveljien ollessa "ihmeteltävänä" isoveljiensä sylissä tuossa sairaalapunkassa. ...JES!!!
24.12.2015. Joulua vietettiin tällä kertaa täällä meillä lastemme ja lastenlastemme kanssa, ja tottakai joulupukkikin kävi meillä jo alkuillasta. Hetken vanhempia tyttärenpoikiamme jututettuaan pukki sitten aloitti lahjojen jaon. Niitä oli kuitenkin taas niin paljon, että meidän oli jatkettava jakoa omin voimin, pukin kun oli jatkettava matkaansa ehtiäkseen käymään illan mittaan vielä vaikka kuinka monien lasten kotona. Kilttejä oltiin taas oltu, ja mieleisiä lahjat taisivat olla kaikille. Itselleni, ja uskaltaisin sanoa myös mammankin puolesta ihan lupaa kysymättä, mieluisimmat lahjat olivat kuitenkin tänä jouluna nuo kuvan alemman puoliskon "pikku vesselit".
05.02.2016. Laitesukellusharrastus päättyi lopullisesti omalta kohdaltani eilen, kun myin kaikki vanhat ja viimeaikoina liian vähälle käytölle jääneet avovesisukellusvarusteemme pois tuolta tallista turhaan pölyttymästä. Lapseni tietenkin voivat sukellusharrastusta vielä joskus tulevaisuudessa jatkaakin ja hankkia sitten uudet ajantasalla olevat välineet, kun se aika koittaa. Nuoriahan he vielä ovat, joten mikä ettei. Itse en kyllä enää tuon jalkavammani jälkeen uskalla räpylöitä jalkoihini laittaa. Harrastuksemme kesti siitä ekasta välineostostani 28.10.1999 eiliseen, kun myin ne kaikki hankitut kamat pois. Tuo kuva on tuolla aiemminkin ja on otettu siltä toiseksi viimeiseltä sukellukseltani, jonka tein nuorimman lapseni kanssa Verlan Vennukanniemessä 19.06.2011.
14.02.2016. Nuorimmat lapsenlapsemme saivat nimensä tänään, ja hyvät nimet vanhemmat olivat pojille valinneetkin. Kastetilaisuus pidettiin Voikkaan kirkossa lähes kolmenkymmenen henkilön läsnäollessa. Tuossa perhepotretissa juuri hetkeä aiemmin "nimetyt" nukkuvat kaikessa rauhassa äidin ja isän käsivarsilla, ja kun "isoveikatkin" saatiin samaan kuvaan, niin eihän tässä taaskaan voi juuri muuta sanoa, kuin että ...JES!!!
07.06.2016. Hankittiin tänään meille uusi auto. Keväällä 2011 lunastukseen menneen Peugeot 206SW:n korvaajaksi tulleen valkoisen Peugeot 207SW:n tilalle tuli nyt tuommoinen Peugeot 2008. Auto on uuden veroinen, vaikka emme ensimmäisiksi omistajiksi päässeetkään. Vuosimalli on 2016, mittarissa 1236km, ja täydet tehtaan takuut päällä. Kun ensimmäisen omistajan nopean vaihdon syykin on selvillä, ultrakalliit ensimmäiset kilometrit miinustettu hinnasta, ja kaikki tarpeelliset lisävarusteet mukana, niin päädyttiin vaimon kanssa tähän. Eihän tuo tehoiltaan mikään raketti ole, mutta mihinkäs meillä oikeastaan mikään kiire on. Körötellään...
26.11.2016. Tänään vietettiin kerralla kaikkien lastenlastemme synttäreitä, kun heidän syntymäpäivät muutenkin ovat hieman reilun kuukauden sisällä toisistaan. Nyt juhlittiin vanhempien vellosten 7v. ja 5v. ja kaksosten 1v. taivalta. Hälinää ja vilskettä näissä lastenjuhlissa aina riittää, enkä oikein ehdi kameran kanssa parhainpiin tilanteisiin mukaan. Tässä kuvassa vanhin veli varmaan kertoo nuorimmalle, että nyt on meidän kaikkien synttärit. En kuitenkaan uskalla ruveta arvailemaan mitä nuorimmainen tuohon yrittää vastata. Ja eipähän sillä oikeastaan mitään merkitystä taida ollakaan, pääasiahan on että kaikilla on mukavaa.
24.12.2016. Joulua vietettiin jälleen esikoisemme perheen kotona. Kaikki lapsemme ja vävyn velikin olivat paikalla, joten niitä lahjoja lapsenlapsille oli jälleen muovikasseittain, ja tuon nimeltä mainitsemattoman firmankin kasseja oli lahjoja täynnä. Vanhemmat pojat olivat tietenkin innoissaan pukin tulosta, kun taas kaksoset pysyttelivät huoneen perällä turvallisen matkan päässä. Kuvassa lahjojen jako on jo meneillään, kun nuorempi kaksosista yllättäen konttasi täyttä vauhtia suoraan pukin eteen ja alkoi katsoa pukkia silmiin. Pukki ei tuosta häkeltynyt vaan ojensi kätensä ja pyysi poikaa tulemaan syliin, mutta tuossa vaiheessa yksivuotiaan uteliaisuus ja rohkeus ei enää riittänyt, vaan oli pakko peruuttaa metrin verran takaisin ja jäädä siihen sitten istumaan ja katselemaan. Me muut huoneessa olevat seurasimme jännittyneinä mitä tilanteesta seuraisi, mutta sitä "pelästymisitkua" ei kuitenkaan tullut. Jouluaatto oli muutenkin aivan täydellinen, ainoastaan se puhtaan valkoisena hohtava pakkaslumi ikkunoiden ulkopuolelta puuttui.
12.08.2017. Varsin kauan on taas kulunut edellisestä päivityksestä. Tänään kuitenkin käytiin vanhempien lastenlasten kanssa autoajelulla Lappeenrannassa katsomassa niitä hiekkaveistoksia siellä satama-alueella. Pikkasen olivat sateet sorruttaneet joitakin luomuksia, mutta suurin osa oli kuitenkin ihan ehjiä. Hienoa työtä olivat taiteilijat tänäkin kesänä tehneet. Tunnin verran siinä meni veistoksia tutkaillessa vaikka varsin kuuma olikin. Sitten käytiin vielä kurkkaamassa vanhan linnoituksen ihmeitä, ennenkuin lähdettiin ajelemaan takaisin kotiin päin. Oli mukava päivä.
03.12.2017. Tänään vietettiin taas kerralla kaikkien lastenlastemme synttäreitä. Nyt juhlittiin vanhempien vellosten 8v. ja 6v. ja kaksosten 2v. taivalta. Tässä kuvassa kaksoset leikkivät leluillaan sohvan käsinojalla, kun taas vanhemmat vellokset viihtyivät paremmin omassa huoneessaan kavereidensa kanssa. Kakkua ja limpparia oli tietenkin tarjolla, ja aikuisille kahvia. Hyvin maistuivat pöydän antimet kaikille ja mukavaa oli.
24.12.2017. No niin, taas on joulu. Aattoa vietettiin jälleen esikoisemme perheen kotona samalla porukalla kuin viime vuonnakin. Pukkikin kävi jo hyvissä ajoin tuoden lapsille taas runsaasti lahjoja. Kuvassa lahjojen jako on jo alkanut, kun joku ehdotti, että lapset voisivat käydä tervehtimässä pukkia oikein kädestä pitäen. Kaksosista vanhempi kipittikin heti ojentamaan pukille kättä, kun taas nuorempi, joka oli viime vuonna se rohkeampi tutustumaan pukkiin, turvautuu nyt hieman pelokkain ilmein mamman syliin. Kyllä se kättely sitten myöhemmin jo onnistui. Jouluaatto oli muutenkin aivan täydellinen, kun sitä puhtaan valkoisena hohtavaa luntakin ikkunoiden ulkopuolella nyt oli.
19.04.2018. Kuulin, että tänään tehtäisiin Urheilupuiston maastossa puiden harvennusta nykytyyliin verrattuna hieman toisenlaisella tavalla. Päätin uteliaisuuttani käväistä katsomassa, ja tätähän sieltä löytyi. Elävät hevoset vetämässä kumipyöräistä tukkipankkoa, jossa on hydraulinen puomisysteemi ja työvalo, jotka saavat käyttövoimansa kuvassa näkyvältä paikallismoottori/agrikaatti/hydraulipumppu yhdistelmältä. Akkukin tuolla näyttää olevan. Seurailin hetken työskentelyä ja oikein mukavaltahan se näytti. Melua ei aiheutunut juuri lainkaan ja tuo maastokin säilyi ihan hyvässä kunnossa tuon yhdistelmän jäljiltä. Tuossa puomin valkoisessa tarrassa kerrotaan ulkomaan kielellä noiden olevan "Ardenner-hevosia, suuria ja vahvoja". Kyllä ne siltä näyttävätkin.
03.05.2018. Tänään alkuillasta oli kaksosten päiväkodin pihalla päiväkodin lapsille vappukemut, pari päivää myöhässä, mutta vappukemut kuitenkin. Ohjelmassa oli kaikenlaista puuhastelua, pelattiin palloa, ratsastettiin keppihevosilla, kiipeiltiin kiipeilytelineillä ja vaikka mitä. Oltiin mamman kanssa mukana. Lapset puuhastelivat itsensä väsyksiin asti, ja lopuksi tarjoiltiin sitten kaiken huipennus, välipalaksi voileipää ja mehua. Kuvassa kaksoset istuvat seinään nojaillen voileipien ja mehun kimpussa, jonka jälkeen sitten suunnistettiin takaisin kotia kohti. Vallan mukavat kekkerit.
23.06.2018. Tässä ollaan juhannusaattona kävelyllä kaksosten, mamman, ja kameran kanssa. Isommat pojat eivät tällä kertaa innostuneet lähtemään mukaan. Kukkapuska on jo saatu kerättyä, ja nyt tuossa selvästikin ihmetellään jotakin sellaista, jota itse en kuvaa ottaessani päässyt näkemään. Mutta eipä tuo haittaa, kuvan sain kuitenkin napattua.
09.12.2018. Meillä alkoi melkotarkkaan vuosi sitten taloyhtiössä putkiremontti. Yhtiössämme on kaksi kolmerappuista kerrostaloa vierekkäin, yhteensä 51 asuntoa, joihin kaikkiin putkien lisäksi uusitaan sähkö-, antenni- ja tietoliikenne kaapeloinnit, sekä saneerataan kokonaan kylpyhuone/wc tilat. Joten elämää rajoittavaa puuhaa oli siis luvassa pitkäksi aikaa.

Asbestien purkutyöllä se silloin tuolla A-talossa 27.11.2017 alkoi ja jatkui viemärien sukituksella alkaen siitä rullaamaan eteenpäin omaa vauhtiaan asunnosta toiseen ja talosta toiseen. Nyt ollaan jo aika lähellä rempan loppumista, vaikka ihan kaikissa meidän talon asunnoissa ei kaikki sähköt kuulemma vielä perjantaina toimineet, eikä uusia antenni- ja datakaapeleita ole vielä jostain syystä otettu käyttöön. Saunaosaston remppakin on vielä aloittamatta. Muuten alkanee olla pikkuhiljaa aika valmista, ainakin näin maallikon silmin katsottuna.

Meidän kohdalla se pahin hässäkkä eli vessaremppa alkoi 09.07.2018. Evakkoon me ei mamman kanssa kuitenkaan lähdetty, vaikka monet muut katsoivat sen omalla kohdallaan ainoaksi vaihtoehdoksi. Eipä ollut asuminen kuitenkaan täysin mahdotonta, mutta ajoittain hankalaa kuitenkin. Ollaanpahan nyt sitten nähty tämmöinenkin "sisältäpäin". Laitan tähän muutaman kuvan töiden edistymisestä. Tuo ylimmäinen kuva, jossa suihku, hanat, patteri ja vessanpänttö on jo poistettu, on otettu 10.07.2018. Seuraavan kuvan päiväys on 23.07. Kolmas on otettu 25.07, ja neljäs 13.08. Noin se homma eteni ja käyttämään pääsimme elo/syyskuun vaihteessa pienistä puutteista huolimatta. Unohdin silloin ottaa sen "käyttöönvalmis" kuvan, joten tuo viimeinen otos on tältä päivältä.
18.12.2018. Tänään vietettiin taas lastenlastemme synttäreitä. Nyt juhlittiin kuitenkin vain kaksosten 3v. taivalta. Tässä kuvassa kaksoset ihmettelevät uusia autojaan sohvassa. Vanhemman lahjapaketista löytyi tuo keltainen ambulanssi ja nuoremmalta punainen palokunnan johtoauto. Pari muutakin pakettia oli vielä avaamatta, ja niistä löytyi kummallekin vähän pienempikokoiset pakettiautot, sekä valoja vilkuttavat ja äänekkäästi ampuvat Space Wars pyssyt. Silloin omien lastemme lapsuudessa niitä sanottiin "piippapyssyiksi". Ja tietenkin kakkua ja mehua oli tarjolla, ja aikuisille kahvia. Hyvin maistuivat pöydän antimet kaikille ja mukavaa oli.
24.12.2018. No niin, taas on jouluaatto, ja pukkikin kävi hyvissä ajoin tuoden lapsille jälleen runsaasti lahjoja. Kuvassa lahjojen jako on alkanut ja kaikki neljä pienemmistä suurimpaan ovat pukin edessä malttamattomina odottelemassa mitä noista säkeistä oikein mahtanee löytyä. Mieleisiä näyttivät lahjat olevan ja kun puhtaanvalkoista luntakin taas oli maassa viimejoulun tapaan, niin jouluaatto oli mielestäni aivan täydellinen.
06.07.2019. Varsin kauan on taas päässyt kulumaan edellisestä tämän osion päivityksestä, reilusti puoli vuotta. Tänään kuitenkin käytiin lastenlasten ja heidän kavereidensa kanssa Sea Lifessa katsomassa eksoottisia kaloja ja muita meren eläviä. Meitä oli matkassa kaikkiaan kuusi lasta ja neljä aikuista, ja tuossa kuvassa suunnistellaan parkkipaikalta kohti Sea Lifen sisäänkäyntiä. Tuossa vieressä olisi ollut toinenkin kiinnostava käynnin kohde, mutta kun lapset eivät olisi kokojensa ja ikiensä puolesta päässeet vielä juuri mihinkään laitteisiin, niin se täytyy vielä toistaiseksi jättää hamaan tulevaisuuteen. Aikamme merien eläviä ihmeteltyämme palattiin takaisin autoille syömään eväät, ennenkuin lähdettiin ajelemaan takaisin kotiin päin. Oli mukava päivä.
16.08.2019. Hankittiin tänään meille uusi pakettiauto pitkäaikaisen palvelijani, tuon sinisen Peugeot Boxerin tilalle. Korvaajaksi tuli tuo valkoinen Citroen Jumper, Auto-Suni Kouvolan esittelyauto. Auto on uuden veroinen, sen vuosimalli on 2019, mittarissa 5935km, ja täysi tehtaan viiden vuoden takuu päällä. Onhan tuo hieman Boxeria pienempi, mutta kyllä sinne Aprilia haverin sattuessa kyytiin mahtuu. Ne kalliit ensimmäiset kilometrit tuosta on miinustettu hinnasta ja kaikki tarpeelliset lisävarusteet ja vähän tarpeetontakin mukana, niin päädyttiin sitten tähän. Tuosta myyjän ottamasta kuvasta vasta huomasin, että olen mennyt vanhasta tottumuksesta nojailemaan vanhaan kaveriin, niitä yhdessäolon vuosia kun ehti tulla reilut kuusitoista.
10.11.2019. Tänään vietettiin vanhimman lapsenlapsemme synttäreitä, tosin pikkaisen etuajassa. Päivänsankari istuu tuolla pöydän päässä ja veljet sekä pari ystävää täyttävät pöydän loput vapaat paikat. Kakkua, karkkia, ja mehua oli tietenkin tarjolla, ja aikuisille kahvia. Hyvin maistuivat pöydän antimet kaikille ja mukavaa oli.
24.12.2019. No taas on jouluaatto, kovin nopeasti nuo vuodet tuntuvat vierivän. Pukkikin on tullut hyvissä ajoin tuoden lapsille jälleen varsin runsaasti lahjoja. Kuvassa lahjojen jako on jo alkanut ja pienimmät veljeksistä ovat pukin edessä odottelemassa mitä noista säkeistä oikein mahtaneekaan löytyä. Isommat vellokset ovat jo hiljalleen alkaneet pysytellä enemmän taka-alalla näissä lahjojen jakohommeleissa. Mieleisiä näyttivät nuo lahjat taas olleen kaikille heidän iloisista ilmeistään päätellen. Sitä puhtaanvalkoista lunta ei nyt tullut viimejoulun tapaan, maa oli aivan "musta" ja vettä satoi. Muuten jouluaatto oli mielestäni taas aivan täydellinen.
Devil, papan paras kaveri Täällä ei ole vielä mitään Täällä ei ole vielä mitään Täällä ei ole vielä mitään
Päävalikkoon Ensimmäisiä Katupyöriä Kilpailukuvia Lehtileikkeitä Honda Benly Aprilia Pegaso
5553