Viimeinen kierrokseni Keimolassa 09.09.2009...

Kun tuosta Ahveniston moottoriradan tulevaisuudesta on viimeaikoina ollut jonkinverran keskustelua julkisuudessa, mieleeni tuli käväistä vielä kerran Keimolan moottoriradalla katsomassa millaisessa kunnossa se nykyään on. Niinpä hyppäsin pyörän selkään ja läksin ajelemaan Keimolaa kohti, kun oli todella hyvä ajokelikin. Koska en lainkaan tiennyt, mistä alueelle nykyään voisi päästä, niin ajelin vanhaa reittiä entistä Hämeenlinnan väylää Keimolan Kesoilille, eli nykyiselle Motorestille, jonka takaa muistin varikolle vievän tien aikoinaan lähteneen. Löysinkin Motorestin takaa pyörätien moottoritien yli, ja koskapa jossain niistä pyörätien kylteistä näytti mielestäni lukeneen, että sallittu mopoille, niin käytin sitä. "Oikeat alle 35 vuotiaat asiantuntijamotoristit kun väittävät tuon minun Honda CB500:n olevan aivan mopo". Motarin yli päästyäni löysinkin heti yhden sorakasan takaa vanhan varikkotien, jota pitkin ajelin niin pitkälle, kuin pääsin. Tuossa radan kuvassa tuo Eteläkaarteen lopulla oleva musta täplä on se paikka, minne pyörä oli jätettävä ja maastouduttava jalkamieheksi.

Rataa kierrettiin myötäpäivään, ja lähtö- ja maalipaikka on tuossa keskellä pääsuoraa. Pääsuoran päässä on siis tuo Eteläkaarre, jonka jälkeen on suoraa, kunnes käännytään loivasti vasemmalle Varikkosuoralle. Varikkosuoran ja ratavarikon välissä on toinen musta täplä, se on radan valvontatorni. Ratavarikon yläpuolella on varikkokatokset ja itse varikkoalue. Varikkosuoran jälkeen tullaan Varikkokaarteeseen, joka kääntyy 180 astetta vasemmalle, sitten lyhyen suoran jälkeen tullaan oikealle kääntyvään VW-kaarteeseen. Enpä muista enää, oliko tuolla seuraavalla oikea/vasen yhdistelmällä mitään nimeä, mutta niiden jälkeen tulevan ylämäkeen nousevan oikean muistelisin olevan BP-kaarre, ja sen jälkeen mäen päällä oleva vasempaan kääntyvä olisi ollut Shell-kaarre. Sen jälkeen lyhyt, mutta jyrkkä mäki alas "legendaariseen" tiukkaan oikealle kääntyvään Saunalenkkiin, jonka jälkeen vielä jyrkkä nousu pääsuoralle ja maaliin. Näin asiat olivat silloin joskus, mutta entäpä sitten tänään? Katso kuvat.

Kuvassa on Eteläkaarteen loppuosa, ja myös ainoa lähes koko radan levyinen puuton kohta lähes 25m:n matkalta. Kierrokseni alkaa tästä, koska tämän lähemmäksi rataa en pyörälläni päässyt. Tuossa kuvan keskivaiheilla, jossa nuo kaksi poikittaista varjoa ovat kuin kaksi viivaa, on vielä heikosti nähtävissä se asfalttiin maalattu teksti, jossa lukee "Curt Lincoln 1972". Rata kaartaa tästä vielä hetken oikealle.

Eteläkaarteen jälkeinen suoranpätkä, jonka loppupää kaartuu hieman vasemmalle varikkosuoran alkuun.

Edellämainitun kaarteen ulostulo varikkosuoralle. Puiden latvoista voi hyvin nähdä, että "aukko" jatkuu vielä radalla kasvavien koivujen jälkeenkin.

Valvontatornin jäännökset varikkosuoralta kuvattuna. Varikkoalue sijaitsi tuolla tornin takana olevalla aukealla.

Varikkosuoran loppupää. Tästä alkaa kaartaminen vasemmalle Varikkokaarteeseen, joka kääntyy täydet 180 astetta takaisinpäin.

Ollaan jo lähestymässä Varikkokaarteen puoliväliä. Noista varjoista voi seurata, minnepäin rata milloinkin kääntyy.

Varikkokaarteen jälkeinen välisuora, jonka jälkeen käännytään sitten oikealle aika tiukkaan VW-kaarteeseen.

Tuolla ylemmässä mustavalkokuvassa olen VW-kaarteessa vuoden 1971 Syys-TT:ssä Yamaha 125:llä. Kuvan nappasi Heikki Talvitie sen ajan mittapuun mukaan kunnon kameralla ja pitkällä "obiskalla" VW-katsomosta, ja ilmeisesti aika ylhäältä. Alemmassa tänään samasta paikasta "digipokkarilla" ottamassani kuvassa ei ole ihan sitä samaa korkeuden tuntua, kun en päässyt yläviistosta kuvaamaan koska seisoin asfaltin reunalla.

Näkyi siellä olevan vielä pätkä "rotvalliakin" kaarteen ulkoreunalla suunnilleen siinä "Norttiaskin" kohdilla.

Tämä on jonkinverran "Norttiaskin" jälkeen alkava loivasti "oikea vasen välisuora" ennen BP/Shell katsomoita.

Tämä on BP-kaarre, ja kaartuu oikealle nousten ylämäkeen kohti Shell-katsomoa. En ole kyllä enää tänäpäivänä ihan täysin varma näistä kaarteiden ja katsomoiden oikeista nimistä.

Nyt tullaan sitten mäen päälle, ja aletaan kaartaa tuolta hiljalleen vasemmalle alamäkeen kohti Saunalenkkiä.

Alamäki alkaa ja kaarre tiukkenee.

Tässä alamäki jyrkkenee ja sen alapäässä häämöttää notkelman pohjassa tiukasti oikealle kääntyvä Saunalenkin sisäänmeno.

Saunalenkin sisäänmeno. Tämä radan tiukin kaarre kääntyy täydet 180 astetta takaisinpäin notkelman pohjalla.

Saunalenkin keskiosa. Sisäkurvin puoli on aivan kasvuston peitossa, eikä tämänkään kaarteen kallistusta pysty näkemään kuvassa.

Saunalenkin loppuosaa. Tässä on hieman kaarteen kallistustakin havaittavissa. Tästä alkaa myös nousu ylämäkeen ja pääsuoralle. Näillä kohdin tapahtui se elämäni ihan ensimmäinen kaatuminen kilpailuissa, kun menetin vuoden 1970 Syys-TT:n harjoituksissa Honda Benlyni hallinnan takapyörän luistettua alta, ja löysin itseni parin "todella ilmavan" voltin jälkeen tuolta lepikosta. Vaikka eihän tuolla radan laidalla silloin ollut juuri muuta kuin soraa ja nyrkinkokoisia kivenmurikoita. Nyt ajatellen tuo silloinen "onneton tapahtuma" on kuitenkin muuttunut jo ihan mukavaksi muistoksi.

Saunalenkin ulostulo jyrkässä ylämäessä ja noin kilometrin mittaisen pääsuoran alku.

Ylämäki muuttuu tasamaaksi, ja loputkin pääsuorasta on nähtävissä. Ainakin jos katsoo puustossa olevaa aukkoa.

Radan lähtöruudukkoa pääsuoran keskikohdalla, joka on myös valvontatornin kohdalla. Tässä sijaitsi lähtö ja maali. Jostain syystä tuo pääsuora on kasvanut enemmän umpeen radan oikealta laidalta.

Pääsuoran loppupuoli lähtöpaikan jälkeen.

Pääsuora loppuu ja jarrutuksen jälkeen alkaa kaartaminen oikealle Eteläkaarteeseen. Tästäkin kohtaa rata on jossain vaiheessa katkaistu kaivinkoneella.

Eteläkaarteen sisäänmeno ja alkuosa.

Eteläkaarteen keskiosaa.

Tuolla ylemmässä Talvitien "Hessun" nappaamassa mustavalkokuvassa kurvailen Eteläkaarteessa Honda CB92 Benly Super Sport 125:llä Syys-TT:ssä 1970. Alemmassa kuvassa on tuo sama paikka lähestulkoon 39 vuotta myöhemmin. Kellonaikakin näyttäisi olevan aika sama varjojen suunnasta päätellen. Alakuvan otin kamerani kellon mukaan 14.35.

Eteläkaarteen loppupuolta taaksepäin kuvattuna. Tässäkin on oja ja hiekkakasa katkaisemassa radan.

Tässä on tämän ratakierroksen viimeinen kuva kuvattuna samasta paikasta, kuin ensimmäinen, mutta taaksepäin. Eli Eteläkaarteen loppuosa. Tässä näkee hieman sitä radan todellista leveyttä sekä myös kaarteiden kallistustakin.

Ratakierrokseni alkoi 09.09.2009 klo. 13.53.21 ja perille pääsin 14.37.14. Tämän Keimolan viimeisen kierrokseni ajaksi tulee siis 43.53. Ei välttämättä aivan huono aika 3,3 km:n kävelylle, kun vähän väliä täytyi pysähdellä muistelemaan noita paikkoja ja tapahtumia ja kuivailla silmiä, että näki ottaa kuvia (hikeä se vaan oli). Enpä usko tänne enää koskaan palaavani, mutta muistot täältä elävät mielessäni, ja toivottavasti vielä pitkään.