Honda CB92 pyörieni kunnostusprojekti

Kunnostuksen aloituspäivä on helmikuun 20:s vuonna 2009.

Tämän kertomuksen kohdistan noihin kahteen Honda CB92 Benly Super Sport malliseen moottoripyörääni, joiden valmistusvuodet ovat 1963 ja 1964, ja jotka olen hankkinut omistukseeni vuosina 1998 ja 1999.

Tarkoituksenani ei ole alunperinkään ollut niinkään entisöidä niitä, pikemminkin vaan kunnostaa ne käyttökuntoon joskus lähitulevaisuudessa. Nyt kymmenen vuoden jälkeen idea yllättäen taas palasi mieleen, joten aloin penkoa innolla autotalliani löytääkseni Benlyjen osia, joiden tietenkin tiesin olevan olemassa, kunhan vaan ensin löytäisin ne. Ja tänään, kahdentenakymmenentenä päivänä helmikuuta armon vuonna 2009, löysinkin tallista jo kolme laatikollista Benlyjen sekalaisia osia, joista ainakin kahdet moottorin lohkot olivat peräisin CB92:sta. Näiden kampiakseleitakin muistan jo vuosia sitten kunnostuttaneeni Joensuun Moottorikoneistamolla ainakin kaksi kappaletta, joten isommat ongelmat on jo hoidettu, jahka kaikki tavarat vaan tuolta tallistani löytyvät.

Tuo 1964 mallinen olisi nyt tarkoitus kunnostaa ihan vaan katukäyttöön, sen yleinen kunto ei anna kovinkaan suuria toiveita kohtuullisin kustannuksin edes yrittää saada siitä aikaan museoajoneuvoa. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä.

Tuosta 1963 mallisesta on sitten tarkoitus tehdä muistini perusteella mahdollisimman tarkka kopio siitä CB92:sta, jolla ajoin ensimmäiset kilpailuni silloin vuonna 1970. Eli aion tehdä sen oman pyöräni "replican". Aikataulu tälle hommalle olisi sellainen, että molemmat pyörät valmistuisivat samaan tahtiin, ja sillä "replicalla" ajaisin Imatran muistoajoissa kesällä 2010.

20.02.2009. Tässä kuvassa on nyt ne ensimmäisinä tallistani löytyneet Benlyjen osia sisältäneet laatikot. Penkominen jatkunee varmaan huomenna kovalla innolla, nyt ei ole syytä heittää hommaa kesken, tai sitten se jää taas ainakin kymmeneksi vuodeksi tekemättä.

22.02.2009. Nämä CB92:n osat löysin jatkettuani penkomista. Tuossa alempana vasemmalla on myöskin C92:n osia. Näillä pääseekin jo hyvään alkuun, joten pelkistä löytyneistä osista en tänne enää kuvia laita. Kuvaillaan sitten taas lisää, kun jotain konkreettista tulosta kasauksen suhteen on nähtävissä.

07.03.2009. Vaihteiston hammaspyörien muutoshionta. Aikoinaan, kun näitäkin osia saattoi vielä ostaa kaupasta, tuli tämäkin homma tehtyä raa´asti "smirgelillä ja rälläkällä" vastakkaisten hammaspyörien "sorkkia" kaventamalla. Nyt päätin tehdä homman hieman sievemmin. Kuvassa on kolme "sorkanreikää" jo lähes valmiiksi avarrettu, kun taas nuo toiset kolme ovat vielä aloittamatta.

24.03.2009. Nyt olen päässyt jo tähän vaiheeseen. Vaihteistot, vaihteensiirtomekanismit, kampiakselit, ja lohkot on puhdistettu ja tarkastettu, ja "alakerrat" on lyöty nippuun. Pinttyneitä kohtia noihin on yli neljänkymmenen vuoden aikana tullut, mutta en kyllä aio niitä alkaa puhtaaksi "nuolemaan", koska nämä on tarkoitus tehdä ajettaviksi, eikä olohuoneen nurkkaan koristeiksi. Tuo vasemmanpuoleinen on -64 valmistuserää, ja se on tarkoitus saada viimeistään lähivuosina maantielle, jos vaan kaikki tarpeelliset osat löytyvät. Oikeanpuoleisesta, eli -63 valmistuserän koneesta on tarkoitus tulla sitten sen oman alkuperäisen -62 kisabenlyni kopio, eli se "Replica". Senvuoksi siitä puuttuu tuo käynnistyspolkimen akselikin hammaspyörineen ja tykötarpeineen, ja lisäksi siinä on se "sekoitettu", mutta tietenkin nelilovinen vaihteisto.

09.04.2009. Päätin välillä tehdä jotain muutakin, kun vain etsiskellä ja putsailla osia. Kuvassa oikeanpuoleisena on juuri valmistunut "lähes täysin piloille vasaroidusta" alkuperäisestä kevennetty virtapään roottori siihen "replicaani". Vasemmanpuoleinen on katupeliin tuleva alkuperäinen roottori. Painoeroa näillä on tasan 750 grammaa.

30.04.2009. Muutamia päiviä sitten osia etsiskellessäni löysin tällaisen vanhan NSR:n kierroslukumittarin. Mittarin kuntoa testaillessani huomasin sen toimivan pienellä kytkentämuutoksella myös Benlyn 6:n voltin järjestelmässä. Ja niinpä päätin antaa yhden myönnytyksen nykytekniikalle ja asentaa mittarin "replicaan" varjellakseni sen moottoria liiallisilta ylikierroksilta.

29.06.2009. Koneenkasaus on jo jonkun hetken ollut seisoksissa muutamien osien puutteessa, mutta tänään hain nuo molemmat rungot talvitallilta. Kymmenen vuoden "talviuni" on päättynyt, ja molemmat ovat nyt ensimmäistä kertaa yhdessä kotitallilla, jossa niiden purku ja kunnostus on tarkoitus nyt vihdoinkin aloittaa.

16.12.2009. Onnistuin vihdoinkin hankkimaan neljä uutta ylikokomäntää. Kaikki ovat erikokoisia, mutta se ei ole kovin iso ongelma. Näihin täytyisi nyt vielä löytää uudet männänrenkaat, sekä tietenkin näille männille porattavaksi sopivat sylinterit. Hieman taas "rojekti" nytkähti eteenpäin.

26.02.2010. Männät ja niille sopivat sylinterit on nyt jo valittu ja asennettu paikoilleen. Valitettavasti männänrenkaat niihin täytyi lyhennellä "isommista käytetyistä". Tänään pääsin sitten vihdoinkin kansien kimppuun. Purattuani kolme kantta totesin ongelmien jatkuvan, eli yhtäkään en saa suoraan käyttöön ilman ulkopuolista apua. Tuo kuvassa oleva kansi on niistä helpoin korjattava, siinä suurin ongelma näyttää olevan viallinen vasemman puolen tulpankierre.

19.03.2010. Uusia venttiilinohjureita. Lähetin nuo kannet purattuani muutamalle tutulle asiantuntijalle pikku kyselyn hyvästä venttiilinohjureiden raaka-aineesta, sekä kiertelin myös paikallisia sorvaamoja. Ja koska kaikissa vastauksissa oli yhdeltä osin samanlainen sisältö, kysyin vielä mielipidettä eräältä tutulta metallien ominaisuuksien asiantuntijalta, jolla on myös sangen laajat tiedot konetekniikasta. Näiden perusteella raaka-aine valinnakseni tuli pallografiittivalu. Tuossa kämmenelläni vasemmalla on alkuperäinen Hondan kulunut pako-ohjuri, ja vieressä kaksi "ylikokoista" versiota tulevista ohjureista. Sorvaukset otti hoitaakseen tuolla yllämainitulla kyselykierroksella Kouvolan Korjalasta löytämäni Iron Made Koneistus, joka ainoana oli heti kiinnostunut näistä liki "miniatyyriluokkaan" laskettavista töistäni. Pinta näyttää noissa vielä hieman "ruovilta", mutta lopullisen viimeistelynsä ne saavatkin vasta sitten, kun alan asentaa niitä paikalleen, ja "läppään" niistä "ylimääräiset sataset" pois sen lopullisen "reikäkohtaisen" tarkkuuden saamiseksi. Käyttökokemukset tulevat sitten ratkaisemaan, kumpaa mallia alan käyttää, mutta olen melko varma jo nyt, että jos joudun korvaamaan johonkin kanteeni vain yhden ohjurin, käytän siihen tuota suoraa "ylimääräisen lukitusprikan" kanssa, mutta jos niitä vaihdettavia on kaksi tai enemmän, niin sitten laitetaan kaikki neljä noita laipallisia.

21.03.2010. CB92:n Keihin kaasutin, joka on ensimmäinen "power-jet" kaasarimalli, jonka kanssa olen ikinä ollut tekemisissä. Konstruktio on varmaan vuodelta 1958, mutta tuo kuvassa oleva ei kuitenkaan ole se alkuperäinen "pyöreäposkinen", vaan 1963 mallisen jo hieman "kantikkaammaksi" muuttunut versio. Kuvassa näkyvä suutin on "power-air" suutin, ja tuolla hieman kannastaan nähjätyn alumiinitulpan alla on se varsinainen "power-jet". Nuo kaksi suutinta ovat kooltaan "valtavia" pääsuuttimeen verrattuna, ja muistaakseni niiden kanssa olikin aikalailla säätöongelmia kaasarin "muutosten" jälkeen silloin neljäkymmentä vuotta sitten. Saas nähdä, kuin tuo asia nyt tulee "replicassa" hoitumaan.

25.03.2010. No niin, ensimmäinen moottori alkaa olla pian loppusilausta vaille. Nokka-akselin ajoitus, venttiilien säätö, kaasutin, virtapuoli ja sen kopat paikalleen, muutama tulppa vielä kiinni ja öljyt sisään, niin koneiden puolesta voisi vaikka alkaa kokeilemaan ensimmäistä käynnistystä vuosikymmenien tauon jälkeen. Koska sen "replican" kone sekä molempien rungot ovat kuitenkin vielä aika pahasti kesken, niin eipäs vielä hötkyillä tämän "katukoneenkaan" kanssa. Yritellään käynnistellä molempia sitten yhtä aikaa.

14.04.2010. Koska tuo "replican" kone odottelee vielä sylinterinkantta, olen timpraillut sitten kaikkea muuta, kuten kuvassa olevia katupelin "sähkövehkeitä". Laturin johdoissa oli huonoja liittimiä, ja seleenien "hyppylankoja" oli poikki. Lisäksi hain tänään tuon taustalla olevan CS:n talvitallilta kevätkunnostusta varten. Sillä olisi tarkoitus ajella tämän vuoden vappuajelu.

08.05.2010. Eilen illalla sain maalattua valmiiksi muutamia juttuja, eli nuo replican pakoputket kannatintankoineen, ohjaustangon sekä nuo alkuperäisen malliset ruskeasta kovalevystä leikatut ja käsinmaalatut numerokilvet. Hieman pahasti tuo kattovalo noista kilvistä heijastuu, mutta kyllä ne täysin mustat pohjaltaan ovat. Samalla annoin replicalle nimenkin, eli se on tuon ensimmäisen kilpailunumeroni, ja syntymävuoteni mukaan "Numero 51". Kiire alkaa tulla, kun tuo aikataulu yllättäen lyheni kahdella kuukaudella Kotkan TT:n muistoajon takia, johon yritän ehtiä mukaan. Eli nyt unohdetaan se katupeli toistaiseksi, ja keskitytään ainoastaan tähän "Numero 51:seen".

15.05.2010. Ruostuneitten ja hitsattujen osien maalaus aluillaan soramontun reunalla Tykkimäen perukoilla. Tähänkin hommaan oli jo vuosia sitten tehty suunnitelmia erään ammattimaalarin kanssa, mutta kun viime talvena tavattiin ruokaostoksilla Prismassa hän yllättäen kieltäytyikin maalaamasta näitä Benlyjäni. Mutta tottahan se toki on, ei ole todellakaan pakko jeesata motoristikaveria jos ei halua, ei edes pikkurahasta. Näinpä päätin uskoa omiin kykyihini, ja ruiskutella itse aerosolimaalia pyörieni pintaan.

Tunti ja vartti edellisestä kuvasta. Väri on nyt ruiskutettu ja lopputulos näkyvillä. Tuuli hieman haittasi ruiskuttamista, josta johtuen muutamia valumia jäi näkyviin, mutta olen kuitenkin aika tyytyväinen aikaansaannokseeni. Tästä lähtee sitten kokoonpano aluilleen, ja toivottavasti seuraavat kuvat ovat jo kokonaisesta pyörästä.

22.05.2010 klo 13.13. Nyt se on sitten vihdoinkin valmis. Ensimmäinen valokuva "Numero 51:stä". Yksi vuosi, kolme kuukautta ja kolme päivää siihen meni, mutta tulos on nyt tässä. Kaikenlisäksi se on ihan "minun näköiseni" ja lisäksi vielä sangen tarkka kopio siitä alkuperäisestä "kisabenlystäni". Ensimmäinen käynnistys tapahtui tasan kolme tuntia myöhemmin Tykkimäen ja Aitomäen välisellä tiellä yhdellä lyhyellä suoranpätkällä, josta ei ole suoraa näköyhteyttä yhteenkään taloon.

Tässä toinen kuva hieman eri kuvakulmasta.

Kolmas kuva, nyt pyörän oikealta puolelta.

Neljäs kuva on juuri siitä vinkkelistä, josta jokainen kisakuski toivoisi muiden kuskien aina itsensä kilpailussa näkevän.

Naapurin rouva halusi ehdottomasti ikuistaa minut vaimon ja "Numero 51:n" kanssa. Joten tässä sitä nyt sitten ollaan kotopihassa samassa kuvassa, vaimoni, minä, ja uusin "perheenjäsen".

Siinä se, "Numero 51".

24.08.2010. Eipähän ole tänne tullut laiteltua mitään sen jälkeen, kun tuo "Numero 51" valmistui, vaikka tekemistä sen kanssa on kyllä ollut. Neljät näytösajot sillä on ajettu, joista Kotkassa en päässyt ajamaan kuin ensimmäisen lähdön. Bensahanan sakkakuppiin oli kertynyt senverran ruostetta, että uskoin jo vian johtuvan siitä. Toisessa näytösajossa Mobiliassa ongelma toistui, mutta nyt ei löytynyt ruostetta lainkaan. Se vaan sammui toisessa lähdössä mäen päällä olevalle lähtöpaikalle. Viaksi arvelin nyt huonokuntoisen akun, vaikka se ei silloin ollut kuin vähän yli vuoden ikäinen. Joten rakentelin uuden, mutta kevennetyn sähkösysteemin pelkän akkusytytyksen tilalle. Tämä nosti pyörän painon ajokunnossa ilman polttoainetta 98.4 kilosta 99.9 kiloon. Iisalmessa sitten pääsinkin ajamaan kaikki neljä lähtöä, mutta lataus ei koneen käydessä akun navoista mitattuna ollut "puhdasta". Ilmeisesti vanha seleenitasuri oli viallinen, vaikka se mitattuna näyttikin olevan ihan OK. Niinpä kaivelin miljoonalaatikkoani, ja löysinkin kaksi Motorolan isoilla diodeilla toteutettua siltaa, joista askartelin kuvan mukaisen kokoaaltotasurin tuollaisen nailonpalikan ympärille. Jopa vain alkoi löytymään puhdasta tasajännitettä akun navoista koneen käydessä korkeammillakin kierroksilla. Nyt riittää, että akussa on sen verran potkua, että koneen saa käyntiin, niin ajokin onnistuu. Ikaalisissa toimi muuten jo sangen hyvin, ainoastaan kaasun kääntö lähes täysille tukehdutti koneen. Eli tältä kesältä jäi enää tuo kaasuttimen säätäminen kesken, kaikki muu näyttäisi nyt jo toimivan. Nyt sitten täytyisi jatkaa näiden näytösajokiireiden takia keskenjäänyttä katuversion rakentamista.

Eilen aamulla 09.06.2011 klo 08.47. sain puhelun, jossa soittaja itsensä ensin esiteltyään kertoi katseltuaan sivujani huomanneensa, että tuosta "Numero 51:stä" puuttuvat nuo tankinmerkit, ja että hän haluaisi lahjoittaa pyörääni tankkimerkit. En ensin tunnistanut soittajaa, mutta puhelun edistyessä sitten minäkin vihdoin tunnistin hänet. Olemme joskus kymmenisen vuotta sitten olleet yhteyksissä CB92-asioiden tiimoilta, mutta sitten se asia jäi minulta ainakin vähän puolitiehen kaikenlaisten muiden kiireiden, kuten esimerkiksi tuon laitesukelluksen vuoksi. No tänään 10.06. hyppäsin sitten pyörän selkään, ja ajelin hakemaan noita merkkejä. Lähes kolmen tunnin turinoiden ja useamman ison kahvikupin jälkeen kiittelin, ja läksin ajelemaan takaisin kotiinpäin. Retkelleni tuli mittaa edestakaisin noin 180 km, ja varmaankin nautitun kahvimäärän ansiosta takaisintulomatka tuntui huomattavasti hikisemmältä kuin meno, vaikka lämpötila ei ollut kuin +31 astetta. Kuvassa on merkkien lahjoittaja kotopihallaan merkit kädessä. Lupasin laittaa nuo joko "Numero 51:een", tai sitten siihen katuversioon, kunhan se valmistuu. Tuon kuvan sain ottaa, ja julkaistakin, kunhan en mainitse hänen nimeään. Kiitokset vielä kerran tankkimerkeistä, "Herra X".

14.06.2011. Eilen sain sitten otettua itseäni niskasta kiinni, ja aloitettua tuon "Numero 51:n" kaasuttimen tutkimisen. "Paloittelin" kaasarin alkutekijöihinsä, ja putsailin kaikki ilma- ja pensakanavat paineilmalla molempiin suuntiin. Kun ei mitään havaittavaa vikaa vieläkään löytynyt, niin äkkäsin hetken mietittyäni purkaa vertailun vuoksi pari muutakin kaasaria siihen rinnalle. Ja siinä sen sitten huomasin. Numero 51:n kaasarin "neulaputken", eli tarkemmin sanottuna "needle jet holderin" kaikki ilmareiät oli porattu 0.1 - 0.3 milliä suuremmiksi kuin muissa putkissa, eli kaasun kääntö varttikaasulta lähes täysille tukehdutti koneen, mutta ei liikaan bensaan, vaan liikaan ilmaan. Tähän johtopäätökseen tultuani tinailin kaikki reiät umpeen, ja "kairasin" ne sitten uudestaan auki 0.9:n millin terällä, joka oli lähin sopiva, jonka "pakistani" löysin. Tällä toimenpiteellä sain muutettua ilmareikien yhteenlasketun poikkipinta-alan 27 prosenttia pienemmäksi, joka laskelmieni mukaan on enää 15 prosenttia "liian paljon" siihen alkuperäiseen verrattuna. Eli tällä toimenpiteellä tuon kaasarin pitäisi mielestäni vihdoinkin alkaa reagoimaan selvästi tehtyihin säätömuutoksiin, mitä se ei ole aikaisemmin tehnyt. Iisalmessa se sitten nähdään, miten vaikutti. Jos toimii, niin nyt sitten täytyisi kiireen vilkkaa yrittää jatkaa näiden näytösajokiireiden takia keskenjäänyttä CB92-katuversion rakentamista.

16.06.2011. Tulin vielä eilen miettineeksi tuota 15 prosentin ylitystä, ja päätin tehdä sen tinaushomman uudelleen turvautuen sittenkin noiden reikien tekemisessä ammattilaisen apuun. Palmun "Lärön", joka on hitsaillut kuntoon näitä "peltirunkojani", naapurissa asuu ihan oikea 70-vuotias vanhanajan kelloseppä, jolle hommaa tarjosin. Seppä aikansa neulaputkea katseltuaan sanoi, että "paras tulos tulee, kun tekee ajatuksella itse". Eli sain häneltä lainaksi oikean vanhanajan "sormiporan", 0.6 mm:n ja 0.8 mm:n terät, sekä ohuen "kartiorotsin", eli kalvaimen. Näillä eväillä aloitin reiänteon eilen illalla uudestaan, ja tänään tein ne sitten valmiiksi. Lopputulos on ainakin omasta mielestäni todella onnistunut, vaikka itse sanonkin. Nyt vaan täytyy sitten alkaa niitä "oikeita kulkusäätöjä" uudelleen etsimään.

05.02.2013. Onpas pitkään vierähtänyt, ettei ole tätäkään osiota tullut päiviteltyä. No, tuota kaasariahan on rassailtu lähes joka näytösajon yhteydessä, mutta kun ne säädöt eivät ole vieläkään ihan kohdalleen osuneet, niin ei ole ollut oikein mitään kerrottavaakaan. On vaan tullut ajeltua.

No niin, tässä nyt on kuitenkin esille kaiveltuina tuon toisen CB92-pyöräni runko ja noita muitakin osia. Tämähän piti kunnostaa samaan tahtiin, kuin tuo "Numero 51", mutta eipä toteutunut. Nyt kuitenkin tämän kunnostus alkaa olla varsin ajankohtainen, kun tuo pyörä on 1964-vuosikertaa, ja täyttää siis 50v vuonna 2014. Uusi tavoitteeeni tämän valmistumiselle on siis, että tällä ajetaan kesällä 2014. Koneen alakertahan on ollut kasattuna jo lähes neljä vuotta, mutta kansi on vielä kunnostamatta, ja muistan myös, että tästä puuttuu joitakin osia, jotka täytyy jostain saada hankittua, tai yrittää jotenkin tehdä itse. Joten ei välttämättä mitenkään löysä aikataulu, mutta yrittää pitää taas.

27.04.2013. Tästä on lähdettävä liikkeelle. Eli tuollaisten CB92:n takaiskarien purku niin, että ne saa myöhemmin vielä kasaankin. Olen etsiskellyt toimivia iskareita jo jonkin aikaa, mutta ei vaan tunnu mistään löytyvän. Täytyy siis saada nämä omat alkuperäiset jumissa olevat uudelleen henkiin.

25.05.2013. Takaiskareita ei ole vielä löytynyt ja niiden korjauskin on ollut jäissä, joten jatkoin nyt tällä "ruostuneitten ja hitsattujen osien" maalauksella. Maalaamo on sama kuin kolmisen vuotta sitten, eli soramontun reunamalla ollaan Tykkimäen perukoilla.

Tunti ja yhdeksän minuuttia on kulunut edellisestä kuvasta. Värit on nyt ruiskuteltu ja lopputulos näkyvillä. Aurinkokin alkoi paistaa, mutta tuuli hieman haittasi jälleen ruiskuttamista, josta johtuen muutamia valumia jäi näkyviin. Mutta kun en ole näyttelykapinetta tästäkään tekemässä, niin olen kuitenkin aikalailla tyytyväinen aikaansaannokseeni. Tästä lähtee sitten vihdoin se kokoonpano aluilleen.

23.06.2013. No niin, nyt on "katubenly" niinsanotusti puolivalmis, eli runko on kasassa, johtosarja kunnostettu, lamput ja mittari paikallaan, ja valot sun muut sähkövehkeet kokeiltu ja toimii, vaikka tuossa kuvassa nuo johtoliitokset ovatkin jälleen irti. Nyt puuttuu enää toimivat takaiskarit ja hitsarilla olevat tavarat, eli pyörännavat, keskiseisontatuki ja ketjusuoja. Niitä odotellessa seuraavana onkin tuon tankin bensahanan kunnostus, siitä näkyi puuttuvan ainakin letkunlähtö, ja varmaan korkkitiivistekin on kuivunut ja halkeillut. Moottori laitetaan sitten vasta runkoon, kun pyörä seisoo jo omilla jaloillaan vai pitäisikö kuitenkin sanoa pyörillään, eli sitten viimeisenä.

17.07.2013. Pyörä on seissyt jo jokin aikaa omilla jaloillaan, mutta touhua sen kanssa on ollut senverran paljon, että kuvia en ole ehtinyt napsimaan. Nyt on kuitenkin se hetki, että katubenlyäni on syytä jo kokeilla oikeissa olosuhteissa. Työkaluja vaan reppuun, ja reppu selkään ja matkaan. Vaimo nappasi tämän kuvan lähtiessäni ihan ensimmäiselle ajelulle tällä pyörällä. Matkaa testiajolle tuli 53km, ja havaintoina oli säätöjen tarkistaminen.

23.09.2013. No niin, nyt voinen jo vihdoinkin julkistaa, että tuo Benlyni on nyt vihdoin valmis, vaikkakin tuosta vielä puuttuu ketjusuoja, se pieni taaksepäin sojottava roiskeläppä ja alkuperäinen käynnistyspoljin. Ne ovat kyllä olemassa, ja ripustellaan sitten talven aikana paikoilleen. Tuossa yläkuvassa pyörä on ostopäivänä 25.04.1998 tuossa Transittini vieressä kotipihassa. Tämä ties kuinka kauan tyhjässä kosteassa navetassa seissyt Benly oli viimeisellä ajokerrallaan leikannut öljyn puutteessa kiinni, ja pytyt ja männät olivat ruostuneet aivan "yhdeksi puuksi". Samaten kytkimen kehä ja ensiövedon ratas olivat ruosteella toisiinsa kiinnitettyjä. Lisäksi muitakin vikoja niin koneessa kuin rungossakin oli niin runsaasti, että kunnostusinto lopahti silloin aivan tyystin. Vihdoin 20.02.2009 otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni, ja päätin ruveta rakentelemaan näitä Super Sporttejani ajokuntoon.

Alakuvassa pyörä on kuvattuna tänään samalla paikalla kuin tuo yläkuvakin. Ajelin testi- ja huviajeluita 17.07.2013 lähtien tasan 3000km ja siihen kului aikaa 26 päivää. Eilen päätin ajokauteni 121km:n ajolenkillä, josta loput noin 25km aika kovassa sateessa. Siksi tuo pyörä on vielä aika likainen. Tosin olen pyrkinyt säilyttämään pyörän ulkonäön siinä kunnossa, kun se minulle tullessaan olikin, mutta tietenkin puhdistettuna ja näkyvät viat korjattuna. Entisöintiä en ole tälle tehnyt eli sitä ajan patinaa on runsaasti näkyvillä, ja sitä saa toki 49 vuotiaassa käyttöpyörässä jo ollakin. Tuon rekisterikilven hankin jokunen vuosi sitten, kun tuo tunnus HU-106 oli vapaana. Pyöräni on rekisteröity uutena juuri tuolla tunnuksella.

Koska tässäkin pyörässä on nyt kiinni kaikki tarpeelliset osat, ja se on jo ajokunnossa, niin tämä kunnostusprojekti päättyy nyt tähän. Tästä eteenpäin korjaillaankin vaan käytössä ilmeneviä vikoja, ja se onkin taas ihan toinen juttu.