Täällä on kilvanajokuvia ja -kalustoa (1970-1980)

Tämä on nyt sitten se ensimmäinen kilpailuni. Ahvenistolla ajettiin nuorten luokan lähdöt ainakin piikkisillä sekä kaksipuolikkailla. Harjoitukset ajettiin yhdessä. Minulla on ajokkina liioista katuvarusteista riisuttu Honda CB92 Benly Super Sport 125cc, kalvanoidusta kattopellistä tehdyillä megafoneilla ja Rossin Sepon piikkihondasta ylimääräiseksi jääneellä TT-tyylin satulalla höystettynä. Tuo toinen pyörä edustaa sitä toista ääripäätä, eli on aito Yamahan 250cc tuotantokilpuri, joko TD1B, tai TD1C. Kuljettaja taitaa olla Harry Viiala. Innostusta ja yritystä oli vähintään 125:n prosentin edestä. Huomaa muuten ajosaappainani tuon ajan hittituote, eli ne kumiset niinsanotut Hai-saappaat. Seuraavassa kuvassa on sitten tämän kilpailun tulokset kirjoitusvirheineen päivineen. Kuva on otettu kesällä 1970.

No niin, tässä ovat nyt ne tulokset. Osanottajia näissä kahdessa luokassa oli kaikkiaan kaksikymmentäkaksi, joista Kouvolalaisia oli neljä. Nimittäin Aarni Rämä, Jukka Pulli, Jorma Kotro ja minä. Tottakai kaikki osanottajat tavoittelivat mahdollisimman hyvää sijoitusta, mutta minulla oli sen lisäksi myös tavoitteenani päästä kierros alle kahden minuutin, joka onnistuikin heti harjoituksissa, ja myös kilpailun kymmenen kierroksen keskikierrosaikakin jäi selvästi alle kahden minuutin. Tuomisen Lassen kanssa oli aika kovaa kisaa jonkin aikaa, mutta sitten oli helpotettava. Etupää aliohjasi, ja ajoittain etupyörä luisti kaarteissa niin, että olin mennä nenälleni useamman kerran. Liekö sillä ollut vaikutusta, että Benlyssäni oli vieläkin pyörään alkuperäisasennuksena jo vuonna 1962 laitettu eturengas. Mene ja tiedä, mutta jokatapauksessa jännää oli. Lisäksi haluaisin vielä mainita, että nuo kaksi ekaa Yamahaa oli ihan oikeita kilpapyöriä, kun taas tuo Hamusen Markun "Eigenbau" oli aivan samanlainen katukäytössä oleva Honda Benly, kuin minullakin.

Tässä sitä mennään Keimolaa ympäri Syys-TT:ssä 1970. Ahveniston kisan kokemuksista "viisastuneena" Benlyyn vaihdettiin eteen keinuhaarukan tilalle tuo Rämän Aarnilta lainaksi saatu teleskooppihaarukka. Se oli uudemmasta piikkihondasta, ja kävi suoraan sellaisenaan Benlyn emäputkeen. Etupyörä oli edelleen Benlystä sen hyvän jarrun takia. No, pyörästähän tuli varsin yliohjaava, ja niinpä harjoituksissa Saunalenkissä sitten perä karkasi alta liiallisen yrityksen myötä, ja tuli "parit täysvoltit" (nykyisin sanottaisiin kai varmaankin haisaiderit). Numerokilpi edestä ja virtapuolen alumiinikoppa tuhoutuivat. Etulokasuoja, kypärä, sekä Rossin Sepolta lainatut saappaat naarmuille, eivät täällä hyväksyneet Hai-saappaita ajosaappaiksi, niinkuin Ahvenistolla. Lisäksi vasen rystynen alkoi turvota heti, kun hanskan otti kädestä, joten oli oltava hanska kädessä koko päivä, ettei kilpailu menisi sivu suun. Kaverit askartelivat öljygallonan kyljestä tuollaisen hienon etunumerokilven, ja oikoivat pahimmat kolhut pyörästä, ja niin pystyin ajamaan kisan. Tässä muuten näkyy hyvin tuo liian kapea takarengas, ja tuo renkaan profiilikin näyttää hieman arveluttavalta asfalttikilpailuihin, ainakin nykymittapuun mukaan. Viikkoa paria myöhemmin poliisit sitten ratsiassa raakkasivat ko. renkaan sopimattomana pyörääni, ja sakotkin tuli.

Tässä on sitten sen Keimolan Syys-TT:n tuloskertomus "Kölin" eli oikealta nimeltään Reima Paakkasen kirjoittamana Moottoripyöräkerho 69 ry:n kerholehdessä Motoristissa. Tuo lehtinen on marraskuun julkaisu ja numeroltaan 6/1970. Tuosta radan pohjakuvastakin voi päätellä, että Keimola pitkine Saunalenkistä ylämäkeen lähtevine pääsuorineen oli jo pikkasen liikaa vanhalle Benlylle. Ne Yamahat menivät menojaan jo suoralle ylämäkeen kiihdytettäessä. Tuon Pentonin kanssa oli kovat kahinat, enkä jaksa enää muistaa kumpi meistä tuli noiden jammujen jälkeen neljäntenä maaliin. Jompikumpi meistä se oli kuitenkin, toivottavasti minä. Minulla on myös hatara muistikuva, että Pentonin kuski olisi ollut nimeltään René Eklund, ja että hän olisi jossain vaiheessa myöhemmin ollut jopa KTM:n tehtaalla töissä. Voin kyllä muistaa aivan väärinkin, tuosta tapahtumastahan on kulunut kohta 37 vuotta.

PS: Kävin 09.09.2009 Keimolassa verestämässä vanhoja muistoja ja katsomassa radan nykytilaa. Kuvia löytyy täältä.

Tässä kuvassa on nyt sitten se Korhosen Penalta ostamani piikkinen kisa-Yamaha ensimmäistä kertaa päivänvalossa ehostuksen jälkeen valmiina kesän 1971 taistoihin. Jopa kuskillakin on tukka siistittynä. Kisakauden alkuun on enää muutama viikko. Pyörä muuten nimettiin "nöpönenäksi", kun se oli kuulemma niin nöpönenän näköinen.

Tässä kuvassa ajetaan jäähallia ympäri Tampereella keväällä 1971. Tämä taisi muistaakseni olla ihan ensimmäinen kilpailuni Yamahalla. Ilma oli todella surkea kisaviikonloppuna, vettä, lunta ja räntää satoi ajoittain ja oli todella kylmä. Tuossa kuvassa kuvaaja on ottanut "hieman ennakkoa", ainakin jos on ollut tarkoitus minua kuvata. Tuolla oikealla radan sivussa taitaa olla muistaakseni konerikon kärsineenä Esko "Renzo" Rantanen.

Tässä ollaan sitten remontinteossa harjoitusten jälkeen Ruissalon ajoissa 1971. Silloin kisat vielä ajettiin ihan oikeasti siellä Ruissalon saaressa, eikä missään Artukaisissa tai jossain. Sylinterit ovat aivan pian aukeamassa, ja muistaakseni Räihän Jari tutkiskelee huolella tulpan kertomia salaisuuksia. Viaksi selvisi katkennut kiertokangen alapään neulahäkki. Ehjää akselia ei tietenkään siihenhätään saanut mistään, joten kone kasaan ja kilpailuun. Muutaman kierroksen taisin päästä, ennenkuin kone jysähti jumiin ja kisani loppui siihen. Tuolla takavasemmalla oleva Aermacchi numerolla 7 on Partin Okin pyörä.

Eipä näytä olleen liiemmälti onnea matkassa tämän kuvan mukaan. Muistaakseni tämä oli se reenireissu Partin Okin kanssa Apparalle, kun minulla meni varikon mäen jälkeinen oikea sillalle mennessä "pikkaisen leveäksi", ja etupyörä suorastaan hakeutui kaiteen alaosan ja asfaltin väliseen rakoon ja jumiutui sinne. No, kyllähän se pyörä ja kuski teki asfaltilla vielä muutamat piruetit, ennenkuin vauhti toppasi toiselle puolelle rataa. Seuraukset näkyvät kuvassa. Okilla taas muistaakseni jäi kiirelähdön seurauksena joku kytkimen osa tuosta Aermacchistaan kotiin, joten hän ei päässyt sitten ajamaan lainkaan. Eipä olisi kannattanut lähteä tälle reenireissulle ollenkaan.

Tässä kuvassa ollaan Okin kanssa Ahvenistolla joskus kesällä 1971. Oki on tuossa käyttelemässä tuota Aermacchiaan lämpöiseksi. Kuva on väreiltään hieman kehnossa kunnossa, ei nuo pyörät oikeasti noista valkoisista kohdistaan noin likaisen näköisiä olleet, vaikka tuolla minun piikki-Yamahani satulan päällä roikkuva puhdistusrätti hieman vihjaileekin jonkinasteisesta putsaustarpeesta.

Kuulinpa tuossa taannoin tiettävästi asiantuntevista lähteistä lähteneen huhun, että Korhosen Pentti ja Länsivuoren Teuvo eivät olisi koskaan ajaneet kilpaa 125 kuutioisilla. No, itse ostin Penan piikin myöhään syksyllä 1970, ja tämä on Tepin kalustoa, jonka kuvasin Väinölänniemellä 1971. Päätelkääpä itse. Tuo kaareva tumma viiru tuossa piikin tankissa on muuten teksti, jossa muistaakseni luki: "Elä laakia, naatitaan"...

Laitoinpahan tähän "sammaan syssyyn" vielä pari pakettiauton ikkunasta ottamaani kuvaa Väinölänniemen radasta. Auton vauhti ei tässä kuvaushetkellä ole järin kova, mutta ei oikein turvalliselta näytä silti. Saati sitten, kun kisassa mennään "sataa kovempaa".

On se vähän niin, niinkuin laulun sanoissa sanotaan, että "ennen oli miehet rautaa, ja laivat puuta, hiiohoi". Tai sitten ennen oltiin ihan hulluja...

Tässä on sitten vielä pientä selitystä siihen, miksi olin Väinölänniemellä pelkästään ottamassa muutamia kuvia, enkä ajamassa. Ahvenistolla sattui nimittäin kisanalusviikolla treeneissä pieni "etujarruepisodi" pääsuoran päässä, jonka seurauksena kädet olivat muutaman viikon "ajokelvottomassa kunnossa". Lisäksi kasvot turposivat kuvan osoittamaan kuntoon, kun "pirstoutumaton" kokovisiiri pirstoutui naamaani "sadoiksi palasiksi" niin, että Hämeenlinnan sairaalassa meni aimo tovi noukkiessa niitä palasia pinseteillä pois. Pari tikkiäkin piti laittaa ihan tulevaisuutta silmälläpitäen. Läheltä piti, ettei mennyt näkö molemmista silmistä. Sellaisia ne olivat ennenvanhaan, ne pirstoutumattomat visiirit.

MM-osakilpailu Imatralla 1971. Ollaan juuri valmistautumassa 125-luokan starttiin. Rämän Aarni on kuljettajana, ja minulle on langennut "teknisen avustajan" tehtävät. Aarnin Yamahan katteiden sisällä vinkuu tässä kilpailussa minun jammuni moottori, koska hänen oma koneensa oli "topaleina", ja siis ainoastaan varaosina mukana. Olen varmaankin juuri ehtinyt vaihtaa lämmitystulpat pois ja kisatulpat tilalle, kun joku on huutanut tuolta sivusta jotain, mihin on ollut pakko heti vastata. Aarnin keskittymistä se ei näköjään haitannut mitenkään, mutta hänen ilmeensä on mielestäni aika jännittynyt ja ehkä jopa hieman huolestunutkin. Kilpailu meni sitten ihan putkeen, ainakin minun mielestäni. Aarni oli maaliin asti ajaneista suomalaisista toiseksi nopein, ja sijoitus taisi olla 12. Minulla on muuten vieläkin tallessa tuo Imatranajo-lätsä, tosin siitä ovat jo aikoja sitten haalistuneet nuo tekstit pois. Tämän kuvan tähän "kokoelmaani" lahjoitti Juhani Anttila.

Suomessa ajettiin useampia kansainvälisiä TT-kisoja myös vuonna 1971. Tämä kuva on XVII Hämeenlinnan Ajosta 18.06.1971, jossa olin myös itsekin ajamassa, mutta kuvia itsestäni ei kuitenkaan ole. Sensijaan nappasin tästä kuuluisuudesta kuvan. Hänhän on Börje Jansson, Maicon tehdaskuski Ruotsinmaalta, ja edellisvuoden MM-kolmonen piikkisissä. Ihmettelin hänen erikoisia ajolinjojaan etenkin suolenkillä, mutta eipä se ihmettely tilannetta miksikään muuttanut. Kovaa kulki niillä erilaisillakin ajolinjoilla. Huomatkaapa maailmanmiehen komea kuljetuskalusto. Taunus Transit tai Taunus 1750 taisi olla tuon nyky-Transitin "kantaisän" virallinen mallinimi, ja tuo "haaleansininen" auto on kuusikymmentäluvun alkupuolelta. Tuon Ahveniston kisan lähtöluettelot löytyvät täältä.

Tässä kuvassa on Ahveniston kisasta vielä pari kuuluisuutta lisää. Pyörää lämmittelee jo oleva kuuluisuus Tommy Robb Irlannista, ja kuvaan astuu ihan kuin varkain tuleva kuuluisuus, ja MZ:in tehdaskuski Tapio Virtanen Turusta.

Pyynikki 1971. Tämä oli mieleenpainuva kokemus nuorelle kuskille, ilmapiirikin oli jotenkin erilainen kuin aikaisemmin ajamissani kilpailuissa. Ulkolaisia kuskeja oli useita mukana eri luokissa, ja ilmassakin leijui kansainvälisyyden tuntu, ainakin minulle. Lisäksi ratakin oli, no se oli Pyynikki, takavuosien MM-areena, haastava ja vaarallinenkin. Ja kuten kuvastakin voi nähdä, ei pitokaan ollut silloin aivan parhaimmillaan. No, startissa töppäsin kaasun kanssa, ja niin alkoi varmaan "ainakin sadan metrin tuuppaus", ennenkuin jammu syttyi tulille. Ja kun kone sitten vihdoinkin alkoi laulaa kunnolla, oli kärkiporukka päässyt karkaamaan jo ties minne asti. Yritinkin pitää ajatukseni kurissa ja keskittyä vain ajamiseen vilkuilematta ympärilleni, mutta eihän niitä betonikaiteita ja puita radanreunassa voinut mitenkään olla näkemättä. Puhumattakaan nollajarrutuksen perässä olevasta kivitalon seinästä, jota olisi ollut varmaan aika vaikea kiertää, jos jarrutus ja yhdeksänkymmenen asteen vinkkeliin tulo olisi mennyt pahasti "tupelleen". Täytyy sanoa, että paikoitellen kyllä "pikkasen hirvitti". Ajaminen meni kuitenkin varsin hyvin, tosin sijoituksestani ei ollut kisan aikana mitään tietoa. Kisan lopussa kärki sai minutkin kierroksella kiinni, mutta "olivathan ne saaneet puolisen kierrosta etumatkaakin". Varikolla sitten selvisi, että olin tullut kuudenneksi. Tuo kuva on otettu varikon jyrkässä mäessä, ja taustalla häämöttää varikkoalue. En tiedä onko kuva harjoituksista vai kilpailusta.

YLE:n elävästä arkistosta löytyi reilun kuuden minuutin pituinen tallenne tästä Pyynikin 125cc lähdöstä. Olen aika hyvin näkyvillä ensimmäisen minuutin aikana starttia odotellessa Rämän Aarnin vieressä numerolla 10, sekä lähdön jälkeen viimeisenä kiitämässä muiden perään. Tämän, sekä muita Pyynikin tallenteita pääset katsomaan täältä.

Pyynikin TT-kisoihin osallistujille jaettiin myös tällaiset vihreät varikkolaput laitettavaksi auton ikkunaan. Onnekseni tämä on säilynyt yhtenä muistona elämäni ehkä merkittävimmästä kilpailusta.

Keimolan Syys-TT 1971. Tämä oli viimeinen kerta, kun ajoin Keimolassa, ja viimeinen kilpailu "nöpönenällä". Melko pian tämän kilpailun jälkeen astuin varusmiespalvelukseen "armeijan harmaisiin" Viestirykmenttiin Riihimäelle 15.10.1971. Nöpönenäkin sai uuden omistajan alkukesästä 1972 ollessani vielä intissä. Jo tuolla aiemmin mainittu Kouvolalaiskuski Kotron Joppe halusi kokeilla kilvanajoa piikkisellä, ja sovittiin, että tehdään pyörästä kaupat jos se miellyttää, tai jos tulee romua. En kerro kuinka kokeilussa kävi, mutta kaupat tuli.

Kisakausi 1971 on nyt pulkassa, ja kuskiakin hymyilyttää Keimolan varikolla. Sen sijaan viikon päästä ei enää juurikaan hymyilyttänyt, kun seisoskelin useiden kymmenien varsin lyhyttukkaisten nuorukaisten seassa iltapimeässä Riihimäen asemalla odottelemassa kyytiä varuskuntaan.

Intistä päästyäni päätin lopettaa kilvanajot ihan kokonaan ja siirtyä "sunnuntaimoottoripyöräilijäksi". Niinpä tilasin XS2 Yamahan. En kuitenkaan saanut pyörää, koska ne olivat "kiven alla", ja Arvidsonillakin varastot tyhjät. Löysin tilalle Mikkelistä vapaan, ja varmaan ainoan myymättömän uuden Kawasaki 350 S2:n, ja ostin sen. Se ei kuitenkaan ollut ollenkaan sitä, mitä odotin, ja niinpä vaihdoin sen parin viikon ajon jälkeen Kuparisen Hannun Yamaha TR2:een. Kausi oli kuitenkin jo puolivälissä, joten enpä ehtinyt ajella sillä kuin muutaman kisan, joista yksi oli XXI Hämeenlinnan ajot 01.-02.08.1972, johon osallistuin 350cc luokkaan. Tuon kilpailun lähtöluettelot löytyvät täältä. Pyörän mukana tuli myös 354cc pytyt isompaan-, eli siis viisisataaluokkaan, joten ajelin molemmissa luokissa, eli alle 350 ja alle 500cc. En kuitenkaan päässyt sillä tavoittelemiini tuloksiin, ja kaiken lisäksi se oli minulle aivan liian kallis pitää. Niinpä päädyin sen sitten myymään syksyllä 1972 Lyytikäisen Jaskalle Lappeenrantaan. Tarkoituksena oli kuitenkin hankkia kesäksi 1973 uusi Yamahan 125-kuutioinen tuotantokilpakone. Tämä kuva ei kuitenkaan ole siitä minun pyörästä, vaan joku internetistä löytämäni TR2:n kuva.

Tämä on nyt se minun Hannulta vaihtamani TR2. Kuvasin tämän Imatran "muisteloissa" 02-03 elokuuta 2008. Pyörä oli helposti tunnistettavissa, koska "omat viritykseni" ovat edelleen paikallaan. Satula ja tankinkorkki näyttäisi vuosien saatossa vaihtuneen, mutta muuten pyörä näyttää sangen alkuperäiseltä. Omistajan nimeä en kuitenkaan muistanut ottaa ylös esittelyplakaatista, ehkä se selviää joskus tulevaisuudessa. On se vaan nätti katsella, ainakin minun mielestäni. Muistoja alkoi heti tihkua mieleen...

Sitten alkoivat ne "huonommat vuodet". Romutin keväällä 1973 autoni, ja se uusi piikkijammukin jäi ostamatta. Lisäksi oli tämä "bensakriisi", ja niinpä myös kilvanajotkin kiellettiin vähäksi aikaa. Me kuitenkin ajettiin täysillä kaikenaikaa, polttonesteinä käytettiin korvaavia nesteitä ja sytytykseen käytettiin muutakin kuin sytytystulppia, kuten tästä kuvastakin voi ehkä päätellä.

Ajoittain "jarrut olivat jo aivan hukassa", ja vauhti kiihtyi jopa niin kovaksi, että tukkakin lähti, mutta onneksi vaan vedonlyönnin seurauksena.

Kävin kuitenkin vuonna 1973 Artukaisissa kisoja katsomassa, ja otin muutaman kuvankin. Tässä kuvassa "Manne" Matikainen "askartelee" piikkisen "spesiaali-jammunsa" kimpussa.

Tässä on toinen kuva sieltä Artukaisista 250 luokan lähdön valmisteluista. Keli oli todella synkkä, ja vettä tuli ajoittain todella runsaasti, ja niin tuli myös romuakin.

No joo, romua? Ajokelvottomassa kunnossa kuitenkin, eikä ollut ainoa. Kuten kuvasta näkyy, varikkoalue on aikalailla veden vallassa. Tämäkin pyörä "seisoo lätäkössä". Tämä on muuten Kinnusen "Matun" peli, joka on tuolla seuraavassa kuvassa joko vielä ehjänä, tai sitten jälleen ehjänä. En muista enää, kuinpäin asia oli.

Tässä vielä yksi kuva sieltä Artukaisista, 350 luokan lähdön valmisteluista. Kuvat ovat aika heikkolaatuisia, Olympus Pen EE-taskukameralla otettuja diakuvia, joiden väritkin ovat aikalailla kärsineet vuosien saatossa. Tosin esim. tämä kuva ei ole ollut edes kovin tarkka alunperinkään. Skanneri sentään edes vielä "löysi" nämäkin kuvat. Onneksi. Tuossa vasemmalla olevalla sadetakkimiehellä näkyy muuten olevan aivan uudenkarheat Hai-saappaat jalassa.

Mutta aikansa kutakin. 1975 moottoripyörät alkoivat taas kiinnostaa, ja ostin siskonmiehen veljeltä Honda CB125 K5:n, lievästi epäkuntoisena. Askartelin pyörää kuntoon ja ajelinkin silloin tällöin, kunnes vaihdoin sen M-Tuonnissa Sachs koneella olevaan KTM 125GS enduropyörään. Siinä olleiden sähkövikojen takia vaihdoin sen kuitenkin aika pian 1978 malliseen vähän ajettuun piikkiseen Kotari-enduroon, jossa oli jo KTM:n oma kone. Maastossa ei kuitenkaan enää saanut vapaasti missä vaan ajella, joten kyllästyin kalliiden vakuutusmaksujen makselemiseen, ja vaihdoin enduroni uuteen Kotarin piikki crossiin. M-Tuonti oli jo Laaksosen Joken mukana muuttanut muualle, ja Ruoholahdenkadulla isännöi kotarimaahantuojana Suomisen Seppo. Firman nimi oli nyt Racing Bike. Tämä rakeinen kuva on otettu Porvoon jääratakisoista vuonna 1980. Se oli minun ensimmäinen jääratakilpailuni. Ajopukuna on toinen niistä Rossin Sepolta ostamistani sinivalkoisista nahkapuvuista, me Sepon kanssa kun ollaan aina oltu aika "sinivalkoisia".

Kesällä 1980 ajelin sillä Kotarillani crossia kuntoillakseni, ja osallistuinpa pariin kisaankin todetakseni, ettei se crossi todellakaan ole minun lajini ainakaan kilpailumielessä. Kuntoiluna se on kyllä erittäin hyvä harrastus. Tämä kuva on Kuusankoskelta. Aika Suzukivoittoista oli tuo kalusto ainakin siltäosin, mikä tähän kuvaan mahtuu.

Alkoi sitten hiljalleen syksykin lähestyä, ja oli aika alkaa miettimään tulevan talven jääratahommia. Suomisen Sepi ehdotti jääradalla ajamista 500cc luokassa. Hänellä kun oli yksi KTM 420MX jäänyt myymättä, niin saisin sen todella sopivasti. Tehtiin siitä kaupat, ja sainkin pyörän sen verran aikaisin, että ehdin ajella sillä hetken crossiradalla ennen talven tuloa. Todella tehokas ja korkea oli peli piikkisen jälkeen, kädet oikein venyi montulla kurvaillessa, eivätkä jalat ylettäneet yhtäaikaa lähellekään maata.

Talvi tulikin hyvin aikaisin, ja järvet jäätyivät. Etenkin tämä Kanteleen järvi Orimattilan sivussa, jossa vettä ei kuulemma ole kuin noin metrin verran, jäätyi huomattavan aikaisin. Tässä kuvassa ollaan heti jäätymisen jälkeen jääradantekohommissa Kanteleella. Kuvassa "aurauskaluston" vierellä poseeraavat lumisateessa Lehtisen Jarmo ja Skofeltin Lars.

Ja näinhän se menee. Tälläkertaa Jarppe ajaa ja Late on painona lanan päällä. Tuo paku on joko Austin tai Morris J4. Minullakin oli aikoinaan ihan ensimmäisenä autonani juuri tuollainen, mutta väriltään tummanvihreä. Se oli Austin, sen vuosimalli oli 1966, ja rekkari oli GCA-67.

Ajamaan päästiin hyvissä ajoin, kun lanaaminenkin oli aloitettu jo varhain aamupäivällä. Minulla on tuo 420:en vielä hieman keskentekoinen jäärataa varten, siksi noita sivumuovejakin vielä puuttuu. Taustalla on "muutamia paikallisen autoklubin jääratajaoksen jäseniä", jotka sitkeästi jaksoivat odotella tunnista toiseen, koska "prätkäjätkät" älyäisivät lopettaa.

Late ja Jarppe vauhdissa. Lähes koko päivä on jo ajettu, ja ilta alkaa jo hiljalleen hämärtää.

Tässä on Racing Biken "kakkosjoukkue" jääradalle 1981 luokkaan alle 500cc. Ykkösjoukkue oli Suhosen Jari Racing Biken uudella KTM 495MX:llä. Me ajettiin omilla pyörillä. Jarppe keksi nuo alhaalla olevat etulokasuojat, jotka sinänsä ovat aika erikoisen näköiset. Minulla vaan tuppasi lokarin ja etupyörän väli täyttymään lumesta niin pahasti, ettei etupyörä aina oikein kunnolla pyörinytkään. Olisiko johtunut siitä, että lokari minulla oli alumiinia, kun taas Jarpella oli muovinen ja hieman erimallinen. Jokatapauksessa jouduin vaihtamaan sen alkuperäisen takaisin, ennenkuin totinen kilvanajo alkoi.