Toinen ajelumme Lapissa, Sitikalla tietenkin...

Viime syksynä tuota "rättisitikka" osion loppua koostaessani Outsalle juolahti mieleen, että voitaisiinko vielä ajella tuo sama Lapinreissu kerran uudelleen. Asia jäi silloin mietintään ja nyt se reissu on sitten tehty. Lähtö oli 26. kesäkuuta, eli sama päivä kuin silloin neljäkymmentäkahdeksan vuotta sitten. Ajokkinamme oli nyt tuo meidän paku, Citroën Jumper.

26.06.2025. Nyt ollaan kotipihassa valmiina lähtöön. Kello on 7.51 aamulla, tankki täynnä, ilman lämpötila 11 astetta ja vettä satelee. Toivottavasti pohjoisessa olisi edes hieman paremmat ilmat. Ja nyt, toinen Lapissa-ajelumme alkaa.

Silloin aiemmalla reissulla ensimmäinen kohteemme oli Valamon luostari Heinävedellä ja niin se oli nytkin. Kuvassa on tuo luostarin alueen kartta sekä "säännöt", aikalailla samanlaiset ne ovat kuin silloinkin, ehkä hieman tarkennettuina.

Outsan ottamassa kuvassa istuskelen "hiljentymässä" tuolla luostarille vievän kuusikujan varrella.

Ja tässä otoksessa on luostari samasta kuvakulmasta kuin silloin aikoinaan. Hetken päästä jatketaan taas matkaa.

Nyt saavumme jo Suomussalmelle. Ilmakin on taas aika hyvä, tosin tuota pilveilyä on vielä aika runsaasti.

Tässä on ensimmäinen näkemämme poro. Kuva on napattu tuon Suomussalmen rajakyltin jälkeen illalla klo 21.29.

Kuusamossa Rukalla. Tännehän on näköjään rakennettu viime käyntimme jälkeen "pikkukaupungin verran" asuintaloja, hotelleja ja liikekiinteistöjä tuonne tunturin kupeeseen.

Näissä Outsan liikkuvassa autossa kännykällä ottamissa kuvissa on noita rakennuksia, kun ajettiin alueella yksi kierros. Oli kuin olisi kaupungissa ajellut. Valitettavasti me emme juurikaan pitäneet näkemästämme.

Suomutunturi kauniissa aamuauringossa klo 7.52. Lunta näkyy olevan tuolla peiteltynä seuraavaa tarvetta varten.

Seuraavaksi saavuimme Räisälän lossille klo 8.18. Lossikuskin kanssa tarinoitiin pitkät tarinat, kunnes lossille saapui toinenkin auto. Lossikuski sanoi, että nyt täytyy lähteä liikkeelle, tuo rouva pitää viedä yli jotta hän kerkiää töihin.

Kysyin saako kuskista ottaa kuvan ja saihan sen ottaa, hän jopa otti kamerallani minustakin kuvan. Lisäksi hän kertoi hyvän maisemareitin Utsjoelle Tenojoen vartta pitkin. Poistuessamme lossilta vielä morjesteltiin, ja niin matkamme taas jatkui. Olipa todella mukava tapaaminen.

Saavuimme Kemijärvelle, edessä on Kemijärven kirkko ja kellotapuli. Täällä ajateltiin käydä syömässä jotain ja hieman peseytyäkin. Tänä aamuna on ollut oikein hyvä ilma ajella, toivottavasti pysyykin sellaisena. Seuraavaksi sitten kohti Sodankylää, siellä olisi tarkoitus tankata ja jatkaa sitten eteenpäin Kaamaseen asti, josta käännytään Karigasniemelle lossikuskin neuvon mukaan.

Tuossa opasteessa oleva reikä kyllä ihmetyttää hieman. Olen nähnyt tuollaisen aiemminkin, mutta millähän ihmeellä tuollaisen voi saada aikaiseksi. Sehän on varsin korkealla ja lisäksi vielä tien ylittävän poikittaispalkin yläpuolella. Palkki näytti kuitenkin olevan suora ja ehjä.

Pohjoisen puusto on aikalailla tuollaista "kitukasvuisen" oloista matalaa närettä, ainakin jos auton ikkunasta katsellaan.

Nyt olemme jaloittelutauolla sivutiellä Karigasniemen tien varressa ja Outsa tuossa mietiskelee mahtaisikohan tuolta ruskean kopin takaa löytyä vaikkapa sopiva "naisten vessa".

Ohitimme jo Karigasniemen ja nyt ajellaankin Tenojoen varrella kohti pohjoista Utsjoen suuntaan. Pilvistä vaan on.

Joessa näkyy noita hiekkakaistaleita niin rannoilla kuin keskelläkin, joten vesi ei varmaankaan voine olla kovin syvää.

Otin maisemakuvan tuolta vastarannalta Norjan puolelta joenrannan taloineen ja lumihuippuisine tuntureineen.

Ihan joka kohdasta tuo joki ei tienvarren pusikoista johtuen oikein kunnolla näykään kulkiessaan ikäänkuin kanjonissa tunturinrinteiden välissä. Mutta hienot oli näkymät kaikkiaan, kannatti lähteä ajelelemaan tätä kautta. Kiitokset Räisälän lossikuskille hyvästä vinkistä.

Saavuimme juuri Nuorgamiin kellon ollessa 19.31. Ajoin huomaamattani parisensataa metriä rajan yli Norjan puolelle, kun ei ollut puomia tienvieressä pystyssä, niinkuin silloin neljäkymmentäkahdeksan vuotta sitten oli. Silloin ei käyty "ulkomailla", mutta nyt tuli vahingossa käytyä.

Ilmakin on muuten aika viileä kun aurinko ei paista ja villatakkikin on ollut jo aika pitkään tarpeen.

Suomen ja Norjan välinen rajalinja johtaa tuonne Tenojoen rantaan. Nuorgamin kalastusvyöhyke alkaa myös tuosta.

Nyt olemme palanneet takaisinpäin Utsjoelle. Kuva on Utsjoen tullin alueelta ja kello on 20.22. Sillan ylittämällä pääsee Norjaan, mutta me emme ole sinne menossa...

...vaan suuntaamme tästä ensiksi nelostietä pitkin Inariin ja sieltä jatkamme sitten mahdollisesti Ivaloon.

Reilun tunnin ajon jälkeen tapasimme yhdessä ylämäessä poron ja sen vasan löntystelemässä hiljalleen mäkeä ylös. Outsa nappasi niistä tuollaisen kuvan. Kohtapuoleen olisi hyvä löytää sopiva levähdyspaikka ja nukkua hyvät yöunet.

Noin tunnin ajon jälkeen vastaan tallusteli valkea poro. Ei se edes viitsinyt väistellä, pysyi vaan kiltisti omalla puolellaan. Ilmakin on vielä toistaiseksi pysynyt ihan hyvänä, eikä sitä sadettakaan ole näkynyt. Tuolla kyllä näkyy jo tummia pilviä.

No niin, sitä sadetta tuli sitten niin runsaasti, että jätettiin sekä Levi että myös Pallastunturi käymättä. Kuitenkin matkan edetessä Pallastunturin tienhaaran jälkeen ropina alkoi hiljentyä ja pian vettä tuli harvakseen pieninä pisaroina. Niinpä koukattiin Olokselle ottamaan muutama kuva.

Reilun puolentoista tunnin ajon jälkeen osuimme tieosuudelle, jossa oli pelkkää suota tien molemmin puolin. Maisema näyttää aika laakealta ja nuo voimalinjatkin on rakennettu tuonne pelkän hetteikön keskelle.

Edellisen kuvan jälkeen on ajeltu nyt noin tunti. Maisemat ovat muuttuneet aikalailla ja noita ylämäkiäkin on alkanut olla jo ihan peräperään. Tuolla rinteillä näkyy jo pieniä lumilaikkuja, joten ylöspäin ollaan todellakin menossa.

Nyt ollaan jo hiljalleen lähestymässä Kilpisjärveä. Tässä on tuon kyltin mukaan Suomen maanteiden korkein kohta ja se on helppo uskoa, kun ylämäet ovat kokoajan vaan pidentyneet. Pilvet ovat edelleen synkän näköisiä, mutta sadetta ei olla onneksi saatu enää vähään aikaan. Ja toivottavasti ei saadakaan. Kello on nyt 15.38.

On komea maisema, ja olisi varmaankin vielä moninverroin komeampi, jos päivä ei olisi noin pilvinen.

Alamme olla aika lähellä Kilpisjärveä, koska Saana näkyy jo. Matkaa sinne lienee enintään kymmenkunta kilometriä.

Tässä oli muutaman kilometrin matkalla perusteelliset tien parannustyöt, noita siltarumpujakin lojui tuolla tien varressa.

No, tärkein kohdehan kuvissa oli tietenkin tuo Saana. Luntakin näkyy vielä laikkuina tuolla rinteellä.

Tuo Kilpisjärven keskustan poro taitaa olla vahvasti sitä mieltä, että porot olivat täällä jo ennen ihmisiä joten siis ihmiset kulkuneuvoineen ovat väistämisvelvollisia.

Kun sitten olin pysäyttämässä auton vauhtia jo täysin nollaan hän päätti kuitenkin siirtyä hieman sivuun.

Nyt ollaan jo hyvin lähekkäin, vain osa kojelautaa näkyy enää kuvan alareunassa ja hän vaan lähestyy keskellä tietä. Tässä vaiheessa me jo mietimme osuisivatko nuo sarvet auton peiliin. Eivät ihan osuneet, mutta todella läheltä meni.

Kilpisjärvi jäi jo taakse ja juuri äsken kellon ollessa 16.56 ohitettiin Muotkatakka, siis se Suomen maanteiden korkein kohta. Edessä näkyy mielestämme koko retken pisin mäki ja nythän se on alamäki, kun olemme aloittaneet tavallaan jo paluumatkan. Suunta on nyt käytännössä kokoajan etelään päin, vaikka koukkailuja vielä tuleekin. Ja jos Muoniossa ei sada, niin käymme katsomassa sen Pallastunturin ja palaamme sitten takaisin valtatie 21:lle.

Tälläinenkin löytyi tien varresta. Hieno postilaatikkoteline, entisen puhelinasentajan mieltä kyllä lämmitti nähdä tuo.

Nyt on tultu jo Raaheen kellon ollessa 15.23. Sade on loppunut ja maakin alkaa olla jo lähes kuiva.

Kauhavalle tultiin klo 19.38. Täälläkin on kaunis kirkko, mutta tänne halusin erityisesti siksi, että sukuni on tiettävästi täältä lähtöisin ja haluan hieman selvitellä asiaa. Olen käynyt Kauhavalla kaksi kertaa elämäni aikana, joten joitakin hataria muistikuvia minulla täältä kyllä on.

Kuvassa Outsa istuu Kauhavan kirkon rapuilla kauniissa ilta-auringossa.

Etsin isäni isoisää Matti Sippolaa ja muistelin, että jotain varmasti löytyy kunhan menemme ensin Sippolaan.

No niin, tuostahan me sinne Sippolaan päästään. Ajelimme tuon Sippolantien päästä päähän ympärillemme katsellen.

Sieltä löytyikin se Matti Sippolan syntymäpaikka osoitteesta Sippolantie 8. Olisi varmaan pitänyt katsoa nimet kaikista tienvarren postilaatikoista, sillä nythän en tiedä kuinka monessa talossa meitä Sippoloita siellä vielä mahtaa asustella.

"Kalan Torppa" tienviittaa seuraamalla löytyi myös se paikka jossa Matti perusti Suomeen ensimmäisen nuorisoseuran.

Ja nyt sitten vielä hautausmaalle etsimään isoisoisäni hautapaikkaa. Sehän löytyikin melko helposti Kauhavan vanhalta hautausmaalta, vaikka siellä olikin useita Sippoloita haudattuna ympäri hautuumaata. Hautakiven alaosan harmaassa kivessä kerrotaan, että "Suomen nuoriso pystytti patsaan". Lisää tietoa Matista löytyy täältä. Täältä suunnistamme seuraavaksi Lohjalle.

Lähdettyämme Kauhavalta eilen illalla etsittiin sopiva nukkumapaikka ja otettiin pienet yöunet. Aamulla herättyämme suunnattiin kuitenkin Rauman sivussa olevalle paikkakunnalle nimeltä Lappi aikomuksena jututtaa hetken erästä tuttua, mutta kun liikkeen ovessa luki "lomailua muutama päivä", niin jatkettiin sitten sinne Lohjan suuntaan. Saavuttiin Lohjalle klo 14.08. ja nyt ollaan Lohjan keskiaikaisen Pyhän Laurin kirkon pihassa. Päästiin täälläkin käymään kirkossa sisällä ja otin sieltä kuviakin, joista muutamia on tuossa alla. En osaa kertoa kirkosta juuri mitään, joten pahoittelen tekstitysten puuttumista ja viittaan isoisäni Suomen Kuvalehdelle kirjoittamaan lehtiartikkeliin. Linkki siihen löytyy tuolta alempaa.

Löytyi helposti se Ilmarin katu, sehän on lähes suoraan Säästöpankkia vastapäätä Laurinkadun toisella puolella.

Lohjan Säästöpankkia on joskus aikoinaan sanottu "Sippolan pankiksi", sillä siellä on vuosikymmenien saatossa ollut johtotehtävissä useita Sippoloita. Mieleeni tulee ainakin isoisäni Ilmari, isoäitini Hulda, isäni sisar Helena ja isäni veli Heikki. Se pankki jonka itse muistan oli silloin samalla paikalla kuin tämä nykyinenkin on, kiinteistö vaan on näköjään jossain vaiheessa "uusittu". Nyt on Lohjallakin käyty ja voimme alkaa sonnustautua jo kotiin päin kellon ollessa 14.47.

Olemme nyt kotipihassa ja Lapissa-ajeluretkemme on takana. Ilmojen suhteen reissu ei ollut aivan täydellinen, parina päivänä viidestä sateli ja lämpötila oli öisin kuuden asteen molemmin puolin ja päivisin noin kahdentoista. Napapiirin eteläpuolella oli hieman lämpimämpää. Sateen takia jätettiin käymättä Levillä ja Aavasaksalla, jotka me loppumatkasta korvasimme "sukulaiskäynneillä" Kauhavalla ja Lohjalla. Mielestämme viiden päivän ajelumme onnistui kuitenkin varsin hyvin ja toteutti sen viime syksynä Outsalle mieleen tulleen ajatuksen uusia ne ensimmäiset retkemme, jotka ajelimme Odysseus ja Odysseus2 -rättisitikoilla silloin 48 vuotta sitten kesä-heinäkuussa 1977. Tämä reissumme oli tarkemmin ajatellen meille siis jo kolmas yhteinen ajelumme Lapissa. Vaikka siellä on ehtinyt vuosien saatossa monikin asia jo muuttua, niin kyllä sitä "aitoa Lappia" on siellä vielä runsaasti jäljellä. Enpä ihmettelisi lainkaan, vaikka löytäisimme itsemme vielä joskus Lapista ajelemassa maantiekartta penkillä etsien "sitä yötöntä yötä ja lähes täydellistä hiljaisuutta". Sillä mehän tykätään vaan ajella... Oikeastaan ajelimme nyt lähes koko Suomen ympäri, koska reittimme kulki pääasiassa maamme ulkolaitoja pitkin siellä missä se vaan suinkin oli mahdollista. Soratiet eivät kuuluneet matkasuunnitelmaan jos niille ei ollut ihan pakko mennä. Alkumatkasta emme ajelleet kuutostietä itärajaa pitkin Lappeenrannan ja Imatran kautta Joensuuhun, vaan Mikkelin ja Varkauden kautta koska Valamon luostari sijaitsee sen reitin varrella. Lopuksi takaisinpäin tultaessa ei käyty Vaasassa eikä Porissa, mutta Rauman ja Turun sivusta ajeltiin sinne Lohjalle, joka sijaitsee läntisellä Uudellamaalla ja on vajaan kuudenkymmenen kilometrin päässä Helsingistä. Sieltä Lohjalta vielä Kouvolaan, niin Suomen ympäriajelumme päättyi. Citroënin ajotietojen mukaan ajelimme kaikkiaan 4156 kilometriä keskinopeudella 69 kilometriä tunnissa ja käytimme ajamiseen aikaa 59 tuntia 28 minuuttia polttoaineen kulutuksen ollessa keskimäärin 5,8 litraa sadalla. Keräämiemme kuittien mukaan ostimme polttoainetta 189,85 litraa ja maksoimme siitä 317,24 euroa, ja ruokailuihin ja eväisiin matkan varrella meni 220,98 euroa. Koko retkemme kesti 106 tuntia 06 minuuttia. Tuollainen ajeluretki meillä oli tänä kesänä.