Citroën 2CV, tutummin rättisitikka...

Minulla oli aikoinaan seitsemänkymmentäluvun loppupuolella Hillman Minx merkkinen henkilöauto, joka alkoi hiljalleen olla jo elinkaarensa päässä. Niinpä otin siitä kaikki asentamani lisälaitteet pois, ja myin sen eräälle lähiseudulla silloin toimineelle autojobbarille. Mietiskeliin sitten tyttöystäväni, hänen nimensä on muuten Outi, kanssa mitäs nyt tilalle niin arvaas mitä Outsa sanoi. Rättisitikka. Tuohon en osannut heti sanoa mitään, mutta asia jäi vaivaamaan ja joku autohan oli saatava. Kouvolassa oli autokaupassa uusi rättäri, jonka kävin koeistumassa. Paras kuskinpenkki, missä olin ikinä istunut, vaikka näytti vain "putkirunkoiselta retkijakkaralta". Kotona kerroin Outsalle, että etsitään vaan käytetty sätkä.

Tämmöinen se Hillman Minx oli. Kuva on alkanut jo punettua, niinkuin näköjään iso osa tuonaikaisista paperikuvistani. No, tuossa autossa lienee ollut varmaan lähes kaikki lisävarusteet, mitä seitkytluvun nuoren miehen autossa kuului olla. Paitsi kasettiradiota ei ollut, vaan sen sijaan aika hyvä C-kasettisoitin. Niin, ja vielä se punainen sisävalo keskellä kattoa tunnelmaa luomassa parkkipaikoilla. Voi niitä aikoja... Kuva on otettu syksyllä 1976. Ja nyt, "sätkätarina" alkaa.

Hesarissa oli aika siedettävän hintainen 2CV4 myytävänä, ja kun tiesin ettei sätkä ole kaikkein lämpimin talvikulkupeli, niin pakkasinpa toppahaalarin mukaani ja lähdin junalla Helsinkiin autokaupoille. Muistaakseni oli tammikuu 1977 ja pakkasta kymmenkunta astetta, eikä minulla ollut minkäänlaista käsitystä siitä, kuinka sätkää ajellessa pitäisi toimia. Kaupat tehtiin ja pukiessani toppahaalaria päälle myyjä kaatoi tankkiin bensaa, mutta vain sen verran, että varmasti pääsen Porvooseen asti. Lähdin siitä ajelemaan takaisin päin, ja melko nopeasti selvisi, että olin ostanut "aika erikoisen kulkupelin". Keskustassa suunnistellessani alkoi tulla jo vähän kuuma siinä haalarissa ja kun pääsin moottoritielle, niin avasin ikkunan. Ei olisi pitänyt, en osannut laittaa sitä enää kiinni, ja alkoi tulla jo aika vilu. Porvooseen päästyäni oli jo aika kylmä ja tankkaamisen yhteydessä junttasin myös ikkunan kiinni. Loppumatka Porvoosta Kouvolaan sujuikin ihan kommelluksitta ja saatoin jo aloittaa tutustumisen ostokseni ominaisuuksiinkin, joista ensimmäinen oli vähäinen teho. Juttelin joidenkin sätkän omistajien kanssa ja hepä olivat sitä mieltä, että meidän kulkimessa voi olla jotain vikaa. Otin vinkistä vaarin ja avasin koneesta pytyt, toisesta olivat männänrenkaat poikki ja kun muuta näkyvää ei ollut, niin tilasin Autoartikkelista uudet. Muutaman päivän odottelun jälkeen pääsin jatkamaan remonttia. Muuten helppo homma, mutta kun oli parisenkymmentä astetta pakkasta, ja tein remppaa ulkona pihalla, niin sormet tuppasivat jäykistymään lyhyin väliajoin. Koeajolla paljastui, että olimme saaneet takaisin käyttöömme sätkän kaikki kaksikymmentäneljä hevosvoimaa ja huippunopeuskin nousi sataan kilometriin tunnissa. Kuva on loppukeväällä otettu Langinkosken parkissa. Outsa on isänsä pystykorva Hupin kanssa pyrkimässä jo takaisin autoon. Tuossa vaiheessa sätkään on jo asenneltu suurin osa niistä Hillmannissa olleista lisävarusteista. Liityimme myös aika pian Suomen 2CV-kiltaan ja sen Kouvolan jaokseen.

Lisääntyneen valotehon myötä sätkä tarvitsi myös vähän tehokkaamman laturin. Niitä sätkäänkin sopivia löytyi suoraan autotarvikeliikkeiden hyllyistä ihan kohtuulliseen hintaan. Sätkän niukan mittariston viereen rakensin lisäpaneelin johon sain mahtumaan kierrosluku-, öljynpaine-, öljynlämpö-, ja ampeerimittarin sekä sumuvaloille katkaisijan ja merkkivalon. Tuosta kuvasta voisi luulla, etteivät nuo lisämittarit olisi kunnolla näkökentässä, mutta kyllä ne ajossa huomasi pienellä vilkaisulla. Tuo pienempi ratti oli jo Hillmannissa, tein siihen vain uuden sätkän ohjausakselin päähän sopivan keskiön. Radio/kasettisoittimen hankintakin sen pelkän C-kasettisoittimen korvaajaksi on jo ollut mielessä, että pysyisi ajellessa hieman paremmin jyvällä, mitä sätkää ympäröivässä maailmassa tapahtuu. Lisäksi tarvitaan vielä penkinpäällinen tuon repeämän peittämiseksi.

Rakentelin pellistä ja neliöputkesta sätkäämme tuollaisen pepuksikin kutsutun lisätilan. Valmiinakin noita olisi saanut muistaakseni Loimaalta, mutta en nyt raaskinut siihen panostaa, kun tuota rahanmenoa oli sinä keväänä jonkinverran ollut, eikä tuota ollut kovinkaan vaikea itsekään tehdä. Menemättä rakentelun yksityikohtiin sanoisin, että onnistuin varsin hyvin. Tuossa on nyt sätkän yleinen siivous ja siistiminen menossa, sillä piakkoin saamme kaksi lasta kyytiimme.

Kesä alkoi olla jo niin vahvasti tuloillaan, että oli aika testata katon avaussysteemin toiminta, ja katon eli rätin kunto yleensäkin. Ei siinä avauksessa mitään ihmeellistä systeemiä muistaakseni ollutkaan, sitä vaan ensikertalainen tuppaa aristelemaan vähän kaikkea. Rättikin oli ihan ehjä, joten kesä saa tulla tuonkin asian suhteen. Olen skannannut noita kuvia suoraan albumeista sivu kerrallaan, ja tuohon vasempaan alakulmaan oli liimautunut joku läpinäkyvä teipinpala, jota en uskaltanut repiä irti.

Loppukeväästä Kouvolan jaos järjesti Sippolan lastenkodin lapsille mahdollisuuden päästä sätkien kyydissä käymään Korkeasaaressa. Huhtikuun loppu tai toukokuun alku tuossa varmaan on ajankohta sillä lehtipuissa ei ole lehtiä, mutta kaikilla on kuitenkin reilun näköisesti vaatetusta päällä, vaikka aurinko paistaa. Kahdeksan autokuntaa oli kuljettamassa lapsia. Yläkuvassa ollaan lastenkodin pihassa odottelemassa lasten tuloa, ja alakuvassa on juuri tultu perille, ja matka jatkuu eteenpäin jalkaisin. Olin ennen tätä tempausta saanut rakennettua sätkäämme tuon "pepun", joka mahdollistaa laajamittaisemman "matkailun" meille kahdelle, kun makuupaikka on omasta takaa. Lisäksi kulkimemme on saanut oman nimensä Odysseus. Nimeäminen lienee ollut jo pitkään tapana kiltalaisten kulkimissa. Tuo retki oli lapsille todella mieleinen ja niin oli meille kuljettajillekin.

Kuusikkotien Kesoililla Kouvolassa. Olemme lähdössä Turusten kanssa käymään Lappeenrannassa, eli menemme siis Prinsessa Armaadaan päiväkahveille. Tuossa on jokin huoltotyö menossa, ilmeisesti vaan öljyn lisäys. Miina onkin näköjään lähdössä meidän kyydissä, ja kurkkii jo Odysseuksen ikkunasta. Tuossa toisessa kuvassa Pikkuriepunen ja Odysseus ovat parkissa Samovaarin pihassa kutostien varrella. Ja kolmannessa ollaankin sitten jo kahvien ääressä Prinsessa Armaadan kannella, tosin minä taidan olla vielä ostamassa meidän kahveja ja Outsa otti tuon kuvan.

Meillä oli kesä-heinäkuussa jonkin verran yhteistä loma-aikaa ja lähdimme 26.06.1977 lomareissulle. Kouvolasta lähti kolme autokuntaa, Kahilat, Okkerit ja me. Määränpäänä oli Viinijärvi, rouva Okkerin äidin kotipaikka. Matkan varrella oli Valamon luostari jossa Kahilat ja me emme olleet aiemmin käyneet, joten käännyimme sitten sinne. Okkerit jatkoivat muistaakseni matkaa ja me tulisimme heti Valamossa käytyämme perässä. Tuossa kyltissä ennen luostaria on ohjeet luostariin tulijoille. Tuossa ei sanota koskeeko tuo kuvauskielto koko luostarin aluetta, mutta päätin silti ottaa yhden kuvan.

Tuossa ottamassani kuvassa Outsa ja Kahilan perheen nuorin ovat menossa katselemaan luostaria hieman lähempää.

Pääsimme lopulta kommelluksitta Viinijärvelle. Hieno oli paikka ja hienot oli maisemat. Vietettiin siellä mukava ilta ja yövyttiinkin. Varhain aamulla me Outsan kanssa lähdimme ajelemaan Joensuuhun etsimään rengasfirmaa, jossa voisi paikkauttaa puhjenneen renkaan. Kuvassa Outsa hyvästelee isäntäväen koiran nimeltään Helka, ja heidän takana Asko suorittaa aamuvoimistelua. Päästyämme Joensuuhun rengasfirma löytyikin melko helposti ja otti homman myös melko nopeasti työn alle. Odotellessa kävimme samassa rakennuksessa olevassa autokaupassa katselemassa tarjontaa, ja huomasimme heti vaihtoautojen seassa beigen värisen rättisitikan. Se oli 2CV6 ja huomattavasti uudempi ja paljon vähemmän ajettu kuin meidän Odysseus. Jututettiin hetki myyjää, joka kertoi mielellään myyvänsä sen meille. Sanoin, että saatamme ehkä palata myöhemmin asiaan, sillä nyt alkaa olla jo kiire ajelemaan Lappiin.

Perillä ollaan ja Outsa on istahtanut kalliolle Kolin korkeimmassa kohdassa. En tiedä mitä kallion päällä oleva valkoinen on, ei se kuitenkaan lunta ole. Luulenpa ettei siinä ole mitään, vaan kallio on värjätty merkiksi siitä, missä se Kolin korkein kohta tarkasti on. Outsa on kuitenkin tänään huipulla.

Matka jatkuu. Tuo kuva on Kontiomäen ja Paltamon väliltä ihan Paltamon rajalla. Oli vaan ihan pakko pysähtyä ja ottaa tuollainen kuva.

Tässä kuvassa on muistaakseni Kemin Kesoil. Saavuttiin tänne aika myöhään, tankattiin Odysseus ja itsemmekin, ja hoidettiin vessa-asiat. Tuo kuva on aika pimeän näköinen, mutta todellisuudessa ei ollut kovinkaan pimeää, koska pohjoisessahan oli meneillään vuoden valoisin aika. Nuo monet loistevalot taisivat hieman huijata kameraa, siksi tuo kuva varmaankin on tuollaisen rakeisen ja pimeän näköinen.

Kuusamossa Rukalla. Koukattiin katsomaan miltä täällä näyttää. Hiljaista on, muutama ihminen on tuolla, ja yhdellä on sateenvarjo auki. Saattaa siis tulla sade, joten jatketaan matkaa. Tuolla oksanhangassa muuten näkyy keltainen 2CV6.

No niin, napapiiri on nyt saavutettu, ja kuva on otettu. Matka jatkuu.

Kemijärveltä Suommulle menevällä tiellä. En tiedä, onko tämä nyt Suomutunturi vaiko Suommutunturi, mutta tuolla vastaanoton oven yläpuolella lukee Suommu. Emme käyneet sisällä, kun ei ollut mitään tarpeita toimitettavana.

Ekat porotkin on nyt jo nähty. Juoksentelivat tien reunassa, kunnes hävisivät metsään. Nippanappa ehdittiin kaivaa kamera esille ja ottaa kuva.

Saavumme Ivaloon. Sadettakin on näköjään jo saatu, kun tuo Odysseuksen peppukin näyttää jo aika likaiselta. Kuva lienee otettu varsin myöhään illalla tai jopa yöllä, näyttää aika hämärältä. Autossa palaa ajovalot ja Outsallakin on jo takki päällä. Päivisin on ollut ainakin toistaiseksi varsin lämmintä.

Inari oli seuraava etappi, mutta en löytänyt yhtään sieltä otettua kuvaa, ellei se sitten ole tämä. Vaikka Odysseus oli varsin vähäruokainen täytyi sitäkin tankata aina välillä, ja varsinkin täällä pitkien välimatkojen alueella oli syytä tankata varmuuden vuoksi aina kun siihen oli mahdollisuus. Lienee ollut aika aikainen aamu, kun tuo Outsan otos on napattu, eikä ole ollut järin lämmintä, koska minulla on Outsan villatakki päällä.

Aletaan olla jo aika lähellä suunnittelemamme retken lakipistettä. Tai no, varsinaista siksakkia ollaan ajeltu, eipä sitä oikein suunnitelmaksi voine sanoa. Mutta mehän olemmekin lomalla ja tykätään vaan ajella. Inarin jälkeen tuo tie muuttui aika kapeaksi ja paikoitellen huonokuntoiseksi. Mutta kyllä se vielä soratien voittaa.

Nyt olemme saapumassa perille. Utsjoen jälkeen emme ole nähneet juurikaan asutusta, mutta jatketaan vielä matkaa eteenpäin, niin eiköhän sitten jotain jo näy.

Luulimme ensin, että nuo edessämme kulkevat eläimet ovat poroja, mutta lähemmäksi päästyämme selvisikin, että ne ovatkin lampaita. Tuntui aika uskomattomalta, mutta lampaita ne todellakin olivat. Poroja olimme jo nähneet, mutta että lampaita pohjoisimmassa Lapissa löntystelemässä pitkin tietä keskellä ei mitään. Joltain on karannut katras, tai muuten niillä on todella iso laidunaitaus.

Valtakunnan rajalla. Olemme ajaneet Nuorgamin keskustan ohitse, emmekä huomanneet sitä. Ehkä se ei ollut ihan tien varrella. Ei se mitään, tännehän olimme tulossa, maanteitse Suomen pohjoisimpaan paikkaan. Tämän pidemmälle ei päästä menemättä ulkomaille. Tuossa kyltissä lukee VALTAKUNNAN RAJA, alla RIKSCRANSEN. Norjahan on tuossa verkkoaidan toisella puolella. Puomi oli auki, eikä ketään paikalla, mutta emme käyneet "ulkomailla".

Aivan rajan pinnassa oli myös tuollainen matkamuistokoju, mutta eihän sielläkään ollut ketään paikalla. Säästyipähän muutamia kymppejä pensarahoiksi paluumatkalle. Jonkinaikaa jaloiteltuamme aloimme sonnustautua taas tienpäälle. Olimme päässeet tänne asti kommelluksitta, nyt pitäisi päästä kommelluksitta takaisinkin. Mikä se reitti tulee olemaan, se on vielä arvoitus. Ensimmäiset parisensataa kilometriä Inariin asti on ainakin palattava samaa tietä.

Paluumatka etenee ja olemme ohittaneet jo Utsjoen. Tuntuu kuin nämä maisemat eivät vaihtuisi ollenkaan. Tuolla kaukana tunturissa näkyy kuitenkin auringon paistetta, jotain muutosta lienee siis luvassa.

En muista lainkaan missä tämä paikka lienee, mutta kävästiin tuossa hirsimökissä kahvilla ja hoitamassa vessa-asioita. Arvattiin kahvioksi, kun tuo Lapinkulta kuormuri oli tuomassa täydennystä kylmäkaappiin.

Erikoista porukkaa nuo porot. Ensin ne päättävät ylittää tien vasemmalta oikealle ja heti perään ne muuttavat mieltään ja ylittävät tien oikealta vasemmalle.

Paluumatka on nyt edennyt senverran, että päästiin Rovaniemelle ja hoidettiin omat hygienia-asiat, syötiin, tankattiin Odysseus ja putsattiin hänen pepun pellit, että ohiajavat näkevät kuka on liikkeellä. Ja tehtiin suunnitelma. Käydään Kilpisjärvellä. Rovaniemeltä pääsi aika kätevästi Sinettän kautta Pelloon, sieltä nokka kohti pohjoista. Olisi Inaristakin päässyt, mutta en halunnut ihan niin pieniä teitä lähteä ajelemaan. Ja nyt ollaan siis Muoniossa. Olos- ja Pallastunturit ajateltiin käydä kuvaamassa, ja sitten taas matkaan kohti Kilpisjärveä.

Tässä kuvassa on Olostunturi auringon jo laskiessa klo 24.00. Ei menty lähemmäs, napattiin vaan kuva.

Huomasin tuolta Olostunturilta poislähtiessä, että vasen takavalo ei pala. Auringonvaloa riitti vielä asian tutkimiseen ja korjaamiseen. Polttimo oli kärähtänyt, onneksi oli mukana uusi.

Näitä täällä todellakin riittää. Ajoittain tuntuu, että nuo porot tekevät tuota ihan kiusallaan. Löntystelevät keskellä tietä monta rinnakkain, niinkun nyt tuossakin, eivätkä välitä mistään juurikaan mitään. No, mehän olemme edelleen lomalla, ei siis oikeastaan ole kiire meilläkään.

Yö on takana, hiukset vaan ojennukseen ja matkaa jatkamaan. Olin eilen kuulevinani konehuoneesta jotain vierasta ääntä. Asiaa pohdiskeltuamme päätimme sittenkin suunnata etelän suuntaan, ihan varmuuden vuoksi. Lähdemme siis ajelemaan korvat tarkkoina Kemi-Kilpisjärvi tietä takaisinpäin.

Matka etenee rauhallisesti ajellen. Kolari ja Pello on jo ohitettu ja seuraava suunniteltu pysähdys on Aavasaksa. Ei ole kuulunut mitään outoja ääniä ainakaan toistaiseksi.

Kuvassa lienee keisari Aleksanteri toisen metsästysmaja Aavasaksalla. Ei päästy sisältä katsomaan, kun ei ollut auki. Lappu tuolla ovessa näkyy hämärästi tänne asti. Matka on edelleen sujunut ilman huolia, ilma vaan tuntuu lämpenevän aika nopeasti. Paitakin on pitänyt riisua jo pois.

Nyt löytyi tienpenkalta valtatie 21:n kokonaan vuonna 1971 tehdyn asfaltoinnin muistokivi. Onpa aika iso murikka.

Kukkolankoskella, otan juuri kuvaa noista paikallisista siian lippoajista. Eivät tosin juuri nyt olleet siikoja koukkimassa koskesta lipoilla, mutta olivat kuitenkin paikalla. Ja ruotsalaisilla näyttää muuten olleen joku liputuspäivä.

Tässä taitaa olla "silmä silmästä eli kuva kuvasta" kamppailu, molemmat otimme kuvaa toisistamme. Yläkuvassa Outsa on tuolla rannemmassa kameran kanssa ison kiven päällä jo kuvan ottaneena, kun taas itse olen vasta tarkentamassa tuolla kosken vierellä. Lämpöäkin alkaa olla jo vähintäänkin tarpeeksi, ja Outsakin on jo suosiolla riisunut paidan pois.

Kukkolankosken lauttamies patsas. Täällä on varmaan joskus ollut suurimittaista "tukkijätkä toimintaa" päätellen tuosta patsaasta, joka katsoo mielestäni ammattiylpeyttä huokuen kosken suuntaan.

Tornio ja Kemi ovat jääneet jo taakse ja tultiin illalla tänne Iin sillanpieleen lepäilemään. Lämmin ilma on viimeaikoina hiostanut aikalailla, ja nyt jo hieman väsytti. Ollaan juuri heräilty ja retkikeittimellä joko aamukahvi tai -tee on pian valmista. Minulla taisi olla hieman vilu, mutta kunnon lukeminen, eli "Tintti kuun kamaralla" aamulukemisena auttaa kyllä siihen. Kohta jatketaan taas matkaa ja seuraava stoppi on Oulu, jossa täytyy ainakin tankata.

Hiostamiseen löytyi syy, kun lämmitysputken ilmansäätöläppä oli jäänyt jumiin auki asentoon. Ilmankos ikkunoiden auki pitämiselläkään ei ollut juurikaan vaikutusta sisälämpötilaan. Simppeli juttu korjata, mutta kädet likaantuivat.

Nyt ollaan tultu Raaheen ja parkkeerattu Odysseus vanhan kivikirkon parkkiin. Kirkko on luonnonkivistä rakennettu ja kestänyt tuulia ja tuiskuja ties kuinka kauan. Jalkauduimme katselemaan paikkaa. Outsa istahti hetkeksi kirkon rapuille, varmaan miettimään missä olemme jo käyneet ja minne olemme vielä menossa. Hieman jaloiteltuamme löysimme vielä tuon Pietari Brahen patsaan, ja kuvahan siitäkin piti ottaa. Tästä ajateltiinkin lähteä ajelemaan kaakon suuntaan poikki Suomen, sillä meillähän on siellä Joensuussa mahdollisesti vielä keskusteltavaa sen autokauppiaan kanssa. Sinne on matkaa nelisensataa kilometriä, joten kulkimeen vaan ja tienpäälle.

Ehdimme Joensuuhun juuri ennen autokaupan sulkeutumista. Myyjä jäi vielä juttelemaan, ja kun tarjosin Odysseuksen avaimia hänelle koeajoa varten, sanoi vain että onko se tuo tuolla pihalla, mutta ei käynyt edes ulkona saati koajolla ollenkaan. Hintaneuvottelussa hän laukaisi hyvitykseksi niin hyvän hinnan, etten voinut olla hyväksymattä sitä vaan päätettiin kauppa siinä samantien ehdolla, että sain halutessani purkaa kaikki tekemäni omat lisäykset Odysseuksesta pois, kunhan tuon sen parin viikon sisällä takaisin kun haen 2CV6:n pois. Kädenpuristus vielä kaupan vahvistamiseksi, niin pääsimme jatkamaan matkaa.
Sisareni aviomies opiskeli tuolloin Joensuussa, ja he asustelivat tuossa aika lähellä, joen toisella puolella. Ajeltiin heille kysymään, olisiko matkalaisille tarjolla jotain suuhunpantavaa. Olihan heillä ja ilta meni siinä pulistessa niitä ja näitä ja kuulumisiakin. Päästiinpä nukkumaankin ihan patjan päällä, tosin lattialla, mutta ei pyörien päällä lattialla. Siskolla oli myös tarve päästä käymään Kouvolassa asioitaan hoitelemaan ja nythän sekin sitten onnistuu. Aamulla lähdettiin ajelemaan ja kuvissa olemme jo Imatralla tankkaamassa. Tästä on enää noin satakaksikymmentä kilometriä kotiin. Ilma oli todella lämmin, minulla ei ole taaskaan paitaa päällä ja nyt kattokin on avattu.

Kouvolassa ollaan. Nyt on vajaat kaksi viikkoa aikaa purkaa omat lisukkeet Odysseuksesta pois. Onneksi en heittänyt pois vanhoja osia, joten saan taas kaiken ennalleen. Tuossa on poistettu jo peppu ja peruutusvalot, nyt näyttää olevan lisämittariston poisto meneillään. Seuraavaksi lisävalot, releet, turhiksi jäävät johdot, se tehokkaampi laturi, ratti, peilit jne. Sitten lopuksi vielä sisäverhoilun kankaat sekä verhot. Tuossa taisi varmaankin olla jo kaikki, ja ne käyvät suoraan siihen tulevaan ajokkiin. Sille on jo valmiina nimikin, se on Odysseus 2.

No niin, sainpa ne "purkuhommat" aika nopsasti tehtyä, kun ei onnekseni sadepäiviä ollut. Kaikki asiat on Kouvolassa hoidettu pankkiasioita myöten, rahat ovat lompakossa ja olemme taas Joensuussa. Siskonikin saatiin takaisin aika nopeasti ja nyt olemme jo autokaupassa papereita tekemässä. Odysseus on tuossa nyt lähes "alkuperäisasussaan", ainoastaan etupenkin istuisuoja jäi perinnöksi seuraavalle omistajalle. Tuossa toisessa kuvassa on nyt 2CV6, joka kauppakirjojen valmistumisen ja maksun jälkeen on nimeltään Odysseus 2.

Muutama päivä kaupanteon jälkeen olemme jälleen Joensuussa, ollaan tuotu äidiltä puhtaita mattoja ja jotain muutakin siskolle Kouvolasta. Olin kerennyt jo asennella joitakin Odysseukselta "perittyjä" varusteita Odysseus 2:een, mutta en läheskään kaikkia. Kasettiradio sekä peruutusvalot ainakin ovat jo paikoillaan, ja niillähän pärjää jo pitkälle. Ne pyöreät halogeenilamput olivat jo maalattuina ja asennusta vaille. Kun päästiin Kouvolaan vaihdoin ne heti noiden alkuperäisten hehkulankalamppujen tilalle. Lomaakin oli vielä vajaa puolet jäljellä, mutta en halunnut käyttää sitä pelkästään auton rakenteluun. Niinpä päätimmekin jatkaa edellistä lomareissua siitä, mihin jäimme. Eli takaisin Muonioon, ja siitä sitten sinne Kilpisjärvelle. Meillä Odysseuksessa olleen patjan saa kyllä melko hyvin mahtumaan pituuden puolesta ilman peppuakin Odysseus 2:een, ja nukkuminenkin onnistuu vielä ihan kohtuullisesti.

Matkalla taas. Ei ole kuitenkaan tarkoitus kuvata kaikkia edellisellä retkellä käytyjä paikkoja uudestaan. Filmit ja kuvat ovat aika kalliita, se huomattiin, kun kaikki edellisen retkemme otokset oli kehitetty. Otetaan kuvia nyt vain poroista ja maisemista Muonion ja Kilpisjärven väliltä. Ja nythän ollaan jo sillä välillä.

Poroja tiellä. Tuolla yksi punainen auto on jo päässyt ohi, mutta tuo isosarvisempi näyttää siltä, että ohi ei helposti päästä. Täytynee vaan odotella kärsivällisesti.

Päästiin ohi niistä kahdesta aika nopeasti, mutta nyt niitä onkin edessä jo neljä. No eipä auta muu, kun odotella taas.

Nyt alkaa näyttää vahvasti siltä, että taidamme saada kokonaisen porosaattueen seuraksemme. Eipä sentään, yksihän niistä näyttääkin jo poistuvan ajotieltä tuonne penkalle ja varmaan muut seuraavat pian perässä.

Tässä taitaa olla pisin mäki meidän reissun varrella. Tuolla tien laidassa näkyy olevan yksi auto ja sen jälkeen näkyy olevan vielä toinenkin auto tulossa. Meille ainakin tuli pienen jäähdyttelyn paikka, kun koneen lämmöt alkoivat hiljalleen nousta ja vauhti hidastua. Olisiko tuollekin tullut tarvetta jäähdytellä vähäsen konetta, mene ja tiedä. Tässä kohdassa näkyy olevan tuota riista-aitaa molemmin puolin tietä, mutta poroja ei näkynyt aitojen takana.

Saana. Nyt aletaan ollakin jo Kilpisjärvellä. Täytyy ajella vielä vähän edemmäs, että päästään valtakunnan rajalle asti.

Kilpisjärven tulli. Hiljaista oli, yksi auto ja yksi polkupyörä oli tuolla tullirakennuksen tämänpuoleisessa päässä. Aivan valtakunnan rajalla ei taideta vieläkään olla, mutta ajellaan vielä vähäsen jos vaikka nähtäisiin Halti, Suomen korkein tunturi.

Vähän matkan päässä olikin aukea paikka, josta näkyi tuo tunturi. Olin melko varma, että se on Halti, sillä tuolla lähes laella on paljon enemmän lunta, kuin muissa näkemissämme on tähän mennessä ollut. Kuva on otettu todella kaukaa, mutta onnistui silti aika hyvin. Tästä on hyvä kääntää nokka takaisin päin, ja aloittaa kotimatka, noin 1120 kilometriä.

Tällaisia merkkejä ei etelässä nää, ja harvoin on etelän merkeissä yleensäkään noin suuria kilometrimääriä lisäkilvissä.

Tuossa oli hyvä pysähtymispaikka ja ajattelin ottaa ihan kokeillakseni yhden yökuvan, kun meillä oli nyt kolmijalkakin mukana. Asetin kameran pitkälle valotusajalle ja tarkensin autoon jossa Outsa istui sisävalo päällä neuloen jotakin. Muuten aika hyvä, mutta en ottanut huomioon liikennettä, kun oli ollut pitkään varsin hiljaista. Niitä autojahan tuli sitten useampi peräperään juuri kun kamera valotti filmiä. No tuollainen siitä pimeäkuvasta sitten tuli.

Kahvinkeittoa, enkä muista enää missä. Joka tapauksessa tämä on lapinmatkamme viimeinen kuva. Aurinko on juuri laskenut tai nousemassa. Aika hämärää kuitenkin on, kun salamaakin on tarvittu. Olemme tulleet aika vähillä tauoilla Kilpisjärveltä lähdön jälkeen, ja tarkoitus on jatkaa samaan malliin kotiin asti, jos vaan jaksamme. Tämä on ollut varsin mukava lomareissu, vaikka onkin ollut melkoista poukkoilua pohjoisen ja etelän välillä. Molemmat Odysseukset ovat toimineet kiitettävän hyvin huonoissakin olosuhteissa, ja vieneet perille varsin vähäisin kustannuksin. Kun tuolla alussa sanoin, että olin ostanut "aika erikoisen kulkupelin", minua hieman arvelutti se ostos. Nyt, kun on kertynyt kokemuksia kesäaikana ajelemisesta useammalta tuhannelta kilometriltä kaikenlaisilla teillä, ja "olemisesta" yleensäkin rättisitikan kanssa, voin jo muuttaa sen sanomani sellaiseksi, että rättisitikka on "todella hyvällä tavalla aika erikoinen kulkupeli".

Olimme kovin nuoria lähtiessämme tälle reissulle. Kihlauduimme kaksi päivää aiemmin juhannusaattona, ja 26.06.1977 lähdimme kolmen sätkän voimin ajelemaan kohti Pohjois-Karjalaa. Kahden määränpää oli Viinijärvi Joensuun lähellä, ja meidän määränpäänä oli Nuorgam, suomen pohjoisin paikka. Matkaeväänä oli runsaasti intoa ja nuoruuden uskallusta, vähän vaihtovaatteita, kaksi kameraa sekä rullatolkulla filmiä, suomen maantiekartta, pieni retkikeitin ja kahvipannu, yöpymiseen patja ja makuupussit, pesuvälineet ja hammasharjat, pyyhkeet, ja lisäksi käteistä rahaa. Tuolloin ei ollut matkapuhelimia, navigaattoreita, eikä pankkikorttejakaan. Pankkeja oli sen sijaan lähes joka kylässä ja niistä sai rahaa arkipäivisin, jos oli päässyt loppumaan. Emme tienneet ennakkoon Lapista juurikaan mitään, paitsi yöttömän yön ja sen lähes täydellisen hiljaisuuden, itikat, pitkät välimatkat, kapeat tiet joista osa soraa, hienot maisemat, ja varsin vähän ihmisiä mutta paljon poroja. Ajelimme napapiirin yläpuolella varmaan kaikilla teillä, jotka kartalla näyttivät ajokelpoisilta, ja totesimme ennakkotietojemme Lapista pitäneen aika hyvin paikkansa. Ja me nautimme niitä itikoita lukuunottamatta kaikesta... myös toisistamme.

Nämä lapinretkemme kuvat eivät aivan välttämättä ole juuri siinä järjestyksessä, jossa matkamme silloin eteni. Löysin autotallista vuoden 1980 maantiekartan, (ei ole sama kartta, jota matkatessamme ahkerasti tuli luettua, vaan vähintään kaksi vuotta uudempi) josta olen yrittänyt tutkia silloin ajelemiamme reittejä. Aikaa on kuitenkin kulunut jo lähes puoli vuosisataa noiden kuvien otosta ja kun tuo vanhojen asioiden muistaminen ei ole enää niitä vahvimpia ominaisuuksiani, niin en vaan mielestäni saa ihan kaikkia palasia mitenkään loksahtamaan niiden täysin oikeille paikoilleen. Eihän sille enää mitään voi, pohjois-suomi tuli kuitenkin ajeltua ristiin rastiin, ja kuviakin tuli otettua kasapäin. Ainoastaan murto-osa on toistaiseksi päätynyt tänne sivuilleni. Outsa jo ehdotteli, että ajeltaisiin tuo sama reissu vielä uudestaan...

Olemme kotikulmilla ajelulla. Kesä on vaihtumassa syksyksi, tai on vaihtunutkin jo, lehtipuut ja etenkin koivut ovat jo pudottamassa lehtiään. Enpä ole saanut tehtyä Odysseus 2:een kovinkaan paljon niitä suunniteltuja asennuksia, kun ei ole ollut "aikataulua", jotain pientä kuitenkin. Outsa kävi tuolla metsässä tutkimassa jotain, ja kun minulle on tullut tavaksi vilkaista konepellin alle aika usein, niin sitähän tuossa olen taas tekemässä. Kaikki näyttää olevan OK.

Talvi on nyt sitten tullut, ja muistaakseni aika kylmä talvi. Odysseus 2 seisoo tuolla pihalla ikkunat ihan huurteessa. Naapuri on peittänyt tuon autonsa konepellin aivan laidasta laitaan viltillä, vaikka ajeleekin vähän väliä päivittäin. Me emme ole ajalleet läheskään joka päivä, mutta silloin tällöin kuitenkin. Tuon kuvan otin lasin läpi keittiön ikkunasta.

Vaihteeksi Joensuussa. En muista olenko viemässä sinne, vaiko hakemassa sieltä noita tavaroita. Talvi kuitenkin on ja lunta paikoitellen aika reilustikin. Näyttäisi vähän siltä, että hakureissu tuo on. Siskoni aviomies tuossa retuuttaa mattoja ja joitain kodinkoneita autoon, ja näkyyhän siellä jo jonkinverran tavaraa olevankin. Tässä taitaa muuten ollakin muutto takaisin Kouvolaan menossa. Auto täyteen vaan ja takaisin maantielle.

Nyt me olemme joko Hangossa tai Tammisaaressa. Ilma taitaa tosiaan olla aika viileä, näyttääkin kolealta. Tuossa on lumikasan jäänteet vielä sulamattakin. Outsa istuu tuolla kulkimessa repsikan paikalla, käsi on ikkunasta ulkona tehden rättisitikkaväen tervehdyksen.

Outsa rapsuttelee Odysseus 2:sta hellästi samalla kun itse olen ottamassa kuvaa. Tämä on varmaankin jo seuraavalta syksyltä, nokkapeitto on paikallaan ja sen takana on vielä pahvi. Olin kokeillut monenlaisia valoyhdistelmiä, ja päätynyt noihin seitsemäntuumaisiin halogeenilamppuihin ja sumuvaloihin. Olen myös saanut pepunkin laitettua jo paikalleen. Kaikki Odysseukselta perityt varusteet lienevät nyt paikoillaan.