Vanhahkojakin valokuvia...
Tänne laittelen vanhoja valokuvia elämäni varrelta, kunhan vaan ensin onnistun jostakin vielä löytämään niitä. Kuvia on mennyt myös
perinnönjaoissa jo vuosia sitten edesmenneelle sisarelleni, joten niitäkin saattaa olla vaikea enää löytää. Kuvat ovat aikajärjestyksessä,
jos niiden takana on ollut päivämäärä. Jos ei ollut, käytin omaa harkintaani järjestyksen suhteen. En enää muista läheskään kaikkia
vanhoja asioita, joten päivämäärät eivät välttämättä pidä aina paikkaansa.
Tässä on vanhempieni vihkikuva, jonka on ottanut valokuvaaja Koistinen Lohjalla. Vihkiminen tapahtui jo aikaisemmin Savonlinnan seurakunnan
kappelissa, ja nyt he ovat häämatkalla esittäytymässä isän sukulaisille Lohjalla ja senjälkeen äidin siskolle perheineen Vesivehmaalla.
Sitten takaisin kotiin Savonlinnaan. Vuosi on 1950.
Tästä alkaa. Tämä kuva saattaa hyvinkin olla vaikka aivan ensimmäinen itsestäni otettu valokuva. Ainakin se on ihan ensimmäisiä. Olen
viltillä meidän kodin lattialla Savonlinnassa auringon paistaessa ikkunasta sisään. Kuva on otettu kesällä 1951 äidin laatikkokameralla.
Olen "hieman kasvettuani" saanut ottaa sillä itsekin kuvia, ja
kamera
on minulla vieläkin.
Olen ruokailemassa isän sylissä. Paikka on sama kuin edellisessäkin kuvassa, ja aurinko paistaa ikkunasta sisään. Jos tuosta
kuvasta jotakin voisi päätellä niin ainakin nyt sen, että tuo tuttipullo näyttää olevan jo melko tyhjä. Alkaa siis olla röyhtäisyn aika.
Kun tuolla "ensimmäisiä" osiossa on kuva isästä vaunujen kanssa, niin laitan tähän isän ottaman kuvan äidistäkin. Itse köllöttelen vaunuissa
varmaankin autuaan tietämättömänä "oman pesäni" ulkopuolisista tapahtumista.
Tämä kuva on otettu äidin sisaren luona Vesivehmaalla. Veikkaisin tuossa odoteltavan nousisinko tuosta jo seisomaan. Kuvaan se nousu ei vielä osunut,
mutta lähellä on varmaan jo ollut. Kuva on otettu 01.07.1952.
Vanhempani olivat ostaneet Kouvolasta kukkakaupan. Äidilleni oli kertynyt Savonlinnassa useamman vuoden kokemus kukkakauppa alalta ja
täällä Kouvolassa oli myynnissä kukkakauppa, nimeltään
Kukkakauppa Kymenlukko
Lasiin kaiverrettu Kukkakauppa Kymenlukon "kyltti", joka roikkui putiikin näyteikkunan sisäpuolella tarkasti ohikulkijoiden silmien korkeudella ainakin
niin kauan, kuin itse jaksan muistaa. Sitä en tiedä oliko tuo jo silloin putiikissa, kun vanhempani ostivat sen, vai onko tuo isän suunnittelema. Hän oli
nimittäin todella taiteellinen, aina piirtelemässä tai veistelemässä jotain. Tyylistä päätellen saattaisi hyvinkin olla isän piirtämä. Patinaa alkaa jo
kultauksissa hieman olla, mutta hyvin on säilynyt. Varsin taiteellinen on täytynyt tuon tehneen lasinkaivertajankin olla, ei liene kovin helppoa kaiverrella
noita kaikkia kuvioita kauttaaltaan läpinäkyvään lasiin, ja varsinkaan noita kukkia jotka pursuavat ulos tuolta lukosta. Taitavat olla tulppaaneja. Kuvaan on
tullut kuvatessa valaistuksesta johtuen hieman varjoja, koska salamaa ei voi noin suoraan lasilevyä kuvatessa käyttää. Kaikki valo tulee tässä tapauksessa
ikkunasta ja tänään oli aika harmaa päivä. Kuva ei ole mitenkään "vanhahko", otin sen tänään 24.11.2024.
. Äitini oli kyllä varoittanut isää, ettei kukkakauppa mikään
kultakaivos ole, mutta se kaikui kuuroille korville ja muutto Kouvolaan oli edessä. Asuimme aluksi kaupan takahuoneessa kunnes sitten myöhemmin
löytyisi kunnollisempi kortteeri. Kuvat on otettu putiikin takaovella 17.07.1952.
Vapauden patsaan luona talven jo tultua marraskuussa 1952. Lunta on penkoiksi asti ja varmaan pakkastakin on useita asteita. Eipä tuo haittaa,
kun on kunnon talvivaatteet päällä. Ei ole tuota Kauppalankatua ainakaan kuvan ottohetkeen mennessä vielä aurattu. Kuvan takana lukee "tapio
noin puolitoista vuotta".
Näkymä Kymenlukon sisäpihalle, kuva on varmaan otettu meidän putiikin takaovelta. Tämä on se paikka jossa olen viettänyt ison osan lapsuuttani.
Me asuttiinkin tässä pihapiirissa kolme eri kertaa. Ja se, mikä tässä oli isälleni todella mieleen, Kaakkois-Suomen sotilasläänin esikunta oli
samassa talossa. Se on muuten saattanut jopa vaikuttaa isäni ostopäätökseen kukkakaupan suhteen. Tuossa kuvassakin yksi "kantapeikko" kävelee työpäivän
päätteeksi autolleen.
Muutimme Kouvolassa asumusta aika monta kertaa. Tässä on yksi niistä, kerrostalo Kalevankadulla, nykyisin se on Tapiolankatu 44. Kolme vuotta
nuorempi sisareni syntyi asuessamme siellä. Talossa oli myös K-kauppa, jonka rapuilla kuva on otettu kesällä 1954.
Perhepotretti, otettu meidän kukkakaupassa. Kuvassa on äiti, isä, siskoni ja minä. En tiedä lainkaan kuka kuvan on ottanut, mutta arvelisin ajankohdan
kuitenkin olleen meidän lasten vaatetuksesta päätellen syksyllä 1956 tai keväällä 1957.
Ruotsulantiellä ilmeisesti jotain pallopeliä pelaamassa. Asuttiin silloin Mustosen yläkerrassa osoitteessa Ruotsulantie 5. Tuo kuva lienee otettu meidän
ikkunasta. Täällä asuessa tiirailtiin taivaalle, kun Laika koira lensi avaruuskapselissaan eteläsuomen yli 1957, ja täällä asuessa aloitin kansakoulun.
Tuo pienin tyttö näyttäisi olevan siskoni ja minä taidan olla tuo pienin poika.
Tämä kuva on Kankaan kansakoulun 1A luokan luokkakuva. En muista enää luokkatovereideni nimiä, mutta opettajan muistan. Hän on Kirsti
Pajunen, ja koska koulunkäyntini taisi jostakin syystä alkaa vasta kahdeksan ikäisenä, niin vuosi on 1959. Itse olen tuossa kuvassa keskimmäisessä rivissä toinen oikealta.
Laitan tähän vielä popup-linkin Kankaan koulun neljännen luokan luokkakuvaankin, jonka voi katsoa
tästä
Neljännen luokan luokkakuva, opettajana oli Hannes Tuomi. Tämän jälkeen tuli sitten oppikoulun pääsykokeet, joihin itsekin otin osaa
ja sain hyväksytyn pistemääränkin. Mutta pyrkijöitä oli niin paljon, etten mahtunut pääsijöiden listalle. Viidennelle luokalle vaan ja ensi
vuonna uusi yritys. Mutta ei. Ehdin olla jo muutaman päivän viidennellä, kun Myllykosken yhteiskoululta tuli ilmoitus, että siellä oli
vapaana yksi paikka 1A luokassa. Joten sinne sitten vaan vuodeksi ja sen jälkeen vaihto Kouvolan lyseoon, johon olin pyrkinytkin. .
Polkupyörässäni on jotakin sellaista ongelmaa jota pitää tuossa tutkia ja mahdollisesti jopa korjata. Hasun Jorma on tarkkailemassa tilannetta. Ollaan
varmaan ajelemaan lähdössä. Tuo pyörä tuli minulle runko poikkinaisena, Jorman isä Paavo hitsaili sen kuntoon, hitsari kun oli. Pienen kokoni vuoksi
pyörässä ei ole satulaputkea lainkaan, pulttasin satulan suoraan tuohon runkoputken päähän. Johan yletti jalat jo kunnolla polkimille. Tuolla pyörällä
hoidin yhdeksänvuotiaasta lähtien kukkakaupan lähetin eli "tsupparin" hommat koulupäivien jälkeen. Isä oli senverran reilu, että antoi aina matkan mukaan
sovitun määrän taskurahaa kukkien kuskaamisesta. Välillä harmitti, kun muut koulukaverini lähtivät koulun jälkeen pelaamaan jotain tai tekemään jotain muuta
kivaa, mutta minun piti käydä ensin "töissä" ja vasta sen jälkeen hauskuutella jos aikaa jäi. Hyvä puoli tuossa oli kuitenkin se, että säästin suurimman
osan niistä "tsuppirahoista" ja moottoripyöräkortin suoritettuani ostin niillä ensimmäisen moottoripyöräni. Kuvassa taustalla näkyy muuten isän mopo,
Husqvarna Roulette, ja kuvahan on otettu meidän putiikin takaovella. Meillä molemmilla näkyy olevan jaloissa tuon ajan suosituimmat nuorisojalkineet,
nimittäin ne "Kiinalaiset koripallotossut".
Tein veistotunnilla Kankaan koulussa tuollaisen lintulaudan. Asuimme silloin Kymenlukon pihapiirin ns. "pikkumökissä" ja lauta naulattiin sitten aivan
ulko-oven rappujen viereen reilun metrin päähän ovesta. Toiveena oli, että pikkulinnut kävisivät napsimassa laittamiamme jyviä laudalta, ja sitä olisi sitten kiva
ikkunasta katsella. Niin ei kuitenkaan käynyt vaan harmaasieppo tekikin siihen pesänsä ja hautoipa sitten vielä munatkin poikasiksi meidän kulkemisista vähääkään
välittämättä. Eikä siinä vielä kaikki. Emme tehneet pesälle talven aikana mitään ja kas kummaa, se tuli seuraavana kesänä takaisin, korjaili pesän mieleisekseen, ja
kasvatti taas uuden poikueen. Emme tietenkään tienneet oliko se aina sama harmaasieppo, mutta tämä touhu jatkui meidän poismuuttoon asti, kun siirsimme tavaramme
uuteen asuntoon Pikkupalomäelle. Seuraavaksi taisi sitten tullakin jo purkuporukka hoitamaan "pikkumökin" pois pihapiiristä.
Myllykoskelle sitten mentiin. Koulumatkani piteni neljääntoista kilometriin, jonka kuljin hyvällä ilmalla polkupyörällä ja huonolla ilmalla
linja-autolla tai junalla. Tuo on ekan A-luokan luokkakuva josta voi huomata, että tyttöjä on enemmän kuin poikia. Mutta eipä se haitannut.
Kuvassa vasemmassa yläkulmassa on luokanvalvojamme Seppo Bütt ja oikeassa yläkulmassa koulun rehtori Vilho Loimaranta. Itse olen alimman rivin
kolmas. Täällä meni vuosi ja sitten Kouvolaan.
Kesällä 1964 olimme Reservin Aliupseerien Kymen piirin retkellä Urajärvellä Iitissä. Isä oli aina kovin innostunut näistä armeijaan sekä poliisiin liittyvistä
jutuista. Varsinkin Reservin Aliupseerien tapahtumissa hän oli lähes aina mukana ja joskus oltiin me lapsetkin, vaihtoehtoja kun ei ollut. Kalustosta päätellen
tarjolla on ollut hernerokkaa ja tonkassa lienee ollut vettä rokan keittoon. En tunnista tuosta kuvasta kuin itseni ja kuvan on hyvin suurella varmuudella
ottanut isä.
Jossain vaiheessa 1960 luvun puolenvälin kieppeillä tai vähän sen jälkeen Kankaan koulun pihalle laskeutui helikopteri. Siitä oli ilmoitettu etukäteen ja
varmaan siksi noita katsojia oli kerääntynyt koulun pihalle noin paljon. Jos en ihan väärin muista, niin Panda-tyttöä tuotiin helikopterilla Kouvolaan vierailulle,
tai jotain sen tapaista. Enkä muista sitäkään, oliko tuo Panda-tyttö Katri Helena, Marion Rung vai ihan joku muu. Mutta ei se mitään, tulipahan käytyä katsomassa.
Kuvassa on rakenteilla Pikkupalomäelle kahden kerrostalon asunto-osakeyhtiö Petäjätie 4. Huoneistoja A-talossa on 24 ja B-talossa 27, yhteensä siis
51 huoneistoa. Kuvassa äidin pään vasemmalla puolella näkyy meidän tulevan asunnon makuuhuoneen ikkuna ja pään oikealla puolella keittiön ikkuna. Kuva on
otettu kesällä 1965 ja avaimet saatiin käteen muistaakseni 27.11.1965. Olen talon alkuperäisasukas, ja asun vaimoni kanssa talon toisessa päässä
edelleen.
Loppukeväällä 1966 onnistuin saamaan Pikkupalomäen oravia tottumaan itseeni jo niin paljon, että ne uskalsivat tulla jopa syömään kädestäni.
Kumputiellä. Äidin nuorempi sisko Vesivehmaalta oli käymässä perheineen meidän uutta asuntoa katsomassa. Kuvasta puuttuu heidän vanhin poikansa ja sisareni.
Toinen heistä on varmaankin ottanut tuon kuvan, joka lienee kesältä 1966.
Tänne "aivan muuta" osioon ei pitänyt tulla lainkaan mitään moottoripyöräjuttuja, mutta koska kyseessä on mopo, niin laitanpa tämän kuvan tänne. Ajelen tuossa
isäni Rouletella "kärrytietä" pitkin pahvilaatikko tarakassa Ruotsulassa, joka nykyisin tunnetaan kai paremmin nimellä Korjala. Aidan takana on tulevan
työnantajani Lennätinlaitoksen kaukolinjat Kouvolasta länteen, niiden vieressä on länteen vievä rautatie sekä sen takana muistaakseni silloin vielä sorapintainen
Korian suora. Ajelen Kymenlukon kiinteistön talonmiehen, muistaakseni hänen nimensä oli Lauri Mannari, kotimökille vievällä tiellä. Mannarin jäätyä eläkkeelle
hänen seuraajakseen Kymenlukon "talkkariksi" palkattiin isäni ja se meidän putiikki lopetettiin. Äitini sai paikan Kosken kukkakaupassa. Noiden tapahtumien
tarkkaa vuotta en kyllä enää muista, mutta 1970-luvulla se oli. Tuo isän ottama kuva on kuitenkin otettu vuosikausia aiemmin, viimeistään kesällä 1966.
Viidennellä luokalla osallistuimme muutaman luokkakaverin kanssa Kouvolan Seurakunnan "Oppikoulun rippikouluun" ajalla 27.12.1967-01.02.1968.
En muista, oliko siellä minkäänlaisia "keskusteluiltoja", mutta kirkossa piti käydä viisi kertaa hakemassa leima rippikoulukortin "käynti
seurakunnallisissa tilaisuuksissa" sarakkeeseen. Senjälkeen oltiinkin jo valmiita konfirmaatioon, joka pidettiin Kouvolan vanhassa kirkossa
03.02.1968. Kirkon jälkeen kävin vielä valokuvausta harrastavan luokkakaverin "Kille" Koskisen luona otattamassa itsestäni rippikuvan. Ja tällainenhan
siitä
kuvasta tuli.
Tässä on vielä toinenkin "Killen" minusta ottama kuva. Hän oli ottanut kerran kameransa mukaan kouluun ja nappasi fysiikan tunnilla tuollaisen kuvan.
No niin, koulunkäynti omalta osaltani päättyi, kun sain sen tupla 5D:n nipin napin suoritettua loppuun ja sain haltuuni sen keskikoulun päästötodistuksen.
Sitten alkoikin aika aktiivinen työpaikan etsintä.
Niin, niitä töitä. Olin "tsuppari" edelleen ja olin myös iltaisin jaellut KTK:n laskuja heidän asiakkaidensa postilaatikoihin. Sitten työkkäri lähetti minut
hyllyjä täyttelemään Tornionmäen Supermarkettiin, siellä viihdyin kolme päivää, Viipurin Sähkö-Koneen ulkovasaston siivous ja järjestely, siellä jaksoin palella
pölyn seassa viikon, KK-auton, vai olikohan se jo Konela, varaosavaraston inventaario erään toisen kaverin kanssa, sen me teimme valmiiksi kahdessa viikossa, ja niin
edelleen. Kunnes sitten tärppäsi erään meidän putiikin asiakkaan vinkistä. Puhelinlaitos. Kävin kysymässä ja sain vikavalvomon puhelinkonekorjaamosta paikan
kolmen kuukauden koeajalla. Niinpä sitten astelin Valtakatu 5-7:n pääovesta sisään 09.02.1970 aamulla tasan kello seitsemän aloittamaan sitä ihan ensimmäistä työpäivääni
Posti- ja Lennätinlaitoksen Mikkelin puhelinpiirin Kouvolan telealuekonttorin palveluksessa. Tuon valokuvan olen ottanut useita vuosia myöhemmin. Saab 95:n ikkunasta
kurkistelee silloinen työparini, nyt jo edesmennyt Matti Tiitinen. Toinenkin työkuva on katsottavissa
tästä
Tässäpä on vielä toinenkin töissä ottamani kuva. Koeaikani loputtua minut siirrettiin Ahti Koskisen apupojaksi kenttätöihin, toimenkuvaan kuului päätösverkon viankorjaus
tilaajaverkon osalta ja puhelinkoneet. Ahti opetti minulle kaiken sen, mitä viankorjaustyössä tuli osata, ennenkuin siirtyi sitten itse keskuspuolelle hommiin. Minulle jäi
perinnöksi hänen hoitamansa viankorjausalue. Jatkossa monetkin asiat alkoivat organisaatiomuutosten myötä muuttua toisenlaisiksi, niin nimikkeet kuin toimenkuvatkin.
Itsekin olin jo muuttunut puhelinasentajasta tietoliikenneasentaksi. Pääpiirteittäin niitä samoja hommia tein syyskuun 2005 puoliväliin asti. Tuosta ajasta
noin kuukautta vaille kaksikymmentä vuotta työskentelin pääasiassa yksin. Syyskuun lopulla pidin pekkaset sekä ylityövapaat pois, ennenkuin siirryin lokakuun alussa ihan
uuteen yksikköön nimeltään tuotannonohjaus. Ei olisi pitänyt, ei ole siitä yksiköstä oikein mitään hyvää sanottavaa. Sitten 01.01.2008 Relacom Oy osti YIT:ltä
koko verkkopalvelu toiminnan, ja ilmoitti lähes saman tien tulevista YT-neuvotteluista. 05.04.2008 vähän vaille 400 meistä noin tuhannesta Relacomille siirtyneistä entisistä
teleläisistä sai lopputilin, olin yksi heistä. Siihen päättyi työnteko omalta osaltani, eikä ole kovinkaan ikävä tullut. Viisi vuotta vietin työttömyyskortistossa ansiopäivärahalla
jonka jälkeen hain eläkettä pikäaikaistyöttömyyden nojalla. 01.06.2013 eläkeyhtiö Ilmarinen maksoi tililleni ensimmäisen eläkkeeni. .
Ensimmäinen pidempiaikainen tyttöystäväni. Tavattiin ensimmäisen kerran muistaakseni 17.05.1970 Snack-baarissa. Siitä seurustelumme sitten alkoi. Jouduin armeijaan syksyllä
1971, ja intistä päästyäni jokin alkoi muuttua. Suurin syy lienee ollut jo intin aikana entisestään lisääntynyt alkoholin käyttöni. No, oli miten oli, niin muistaakseni 11.03.1973
otimme kumpikin sormuksen pois sormestamme ja suunnistimme omille tahoillemme. Otin tuon kuvan kesällä 1971.
Suoritin asevelvollisuuteni Viestirykmentissä Riihimäellä. Palvelukseen astumispäivämäärä oli 15.10.1971. Kuvassa on valatilaisuus Hyvinkään kirkossa 24.11.1971, jonne ajettiin
Riihimäeltä polkupyörillä. Keli ei ollut paras mahdollinen, lunta maassa ja taisi sataa vähän lunta ja räntääkin joten aika moni sairastui, minäkin. En muista enää itsekään,
mutta olen tuossa kuvassa jossain noiden neljän ensimmäisen rivin seinänpuoleisessa päässä.
Vielä toinen valaan liittyvä kuva, ohimarssi. En muista, marssittiinko ennen valaa, vaiko valan jälkeen. Mutta eihän sillä taida nyt enää olla kovinkaan suurta väliä. Tuossa
komento on ollut "katse oikeaan päin". Olen tuolla viimeisen rivin vasemmassa laidassa, ja tietenkin katselen noita vasemmalla kadun reunassa olevia ihmisiä ja autoja. No, eipä
nuo kahden viimeisen rivin oikeassa laidassa olevat kaveritkaan marssi "ihan oikeassa tahdissa".
Keskustan Mannerin lipan alla. En muista tuollaista kuvaa ollenkaan, savukekin näkyy sormien välissä. Vaatetuksesta päätellen ottoaika voisi olla kesällä 1974 tai sen jälkeen,
kuitenkin ennen 18.02.1978, koska lopetin silloin tupakoinnin.
Viimeinen pidempiaikainen tyttöystäväni. Tutustuttiin ja ystävystyttiin syksyllä 1976 Mannerissa, kun kävin siellä aika usein olusilla ja hän oli tiskin takana myymässä. Aika
pian ystävyys muuttui seurusteluksi jota jatkui seitsemän vuotta kunnes alkoi tuntua siltä, että voisi jo käväistä papin juttusilla. Meidät vihittiin 15.12.1984. Esikoistyttäremme
syntyi kesäkuussa 1985, poikamme kolmen vuoden päästä heinäkuussa 1988, ja nuorempi tyttäremme niin ikään kolmen vuoden päästä toukokuussa 1991. Alkoholin käytön lopetin 02.10.1977 ja
tupakoinnin 18.02.1978. Näillä on tultu tähän päivään ja näillä jatketaan edelleen. Kuvan otin kesällä 1977 Tihvetjärvellä soutuveneessä, kun hän vie soutaen minua jonnekin.
Tässä kuvassa on itseäni kolme vuotta nuorempi sisareni. Kuvan otin Joensuussa hänen miehensä opiskellessa siellä. Kuva on muuttunut vuosien saatossa jo hieman punaiseksi,
ja on muistaakseni otettu vuonna 1978.
Meidät vihittiin avioliittoon Kouvolan Evankelis-Luterilaisen kirkon kappelissa Savonkadulla. Kirkkoherra Heikkilä päätti kirkollisen puheensa julistamalla meidät mieheksi ja vaimoksi,
ja sen jälkeen pidimme lähipiirillemme pienimuotoisen kahvitustilaisuuden meillä kotona. Leikkaamme tuosta kotona leivotusta kakusta sen ensimmäisen palan, että muutkin pääsevät ottamaan.
Kuva on otettu 15.12.1984.
Olin saanut työurani aikana aika paljon työnantajan järjestämää koulutusta, mutta nyt hakeuduin tuollaiselle Kouvolan seudun ammatillisen oppimiskeskuksen järjestämälle koulutukselle,
joka oli nimeltään Tietotekniikan ammattitutkintoon valmentava sähköalan jatkokoulutus. Opiskelu tapahtui iltaisin töiden jälkeen, iltalinja siis. Meitä oli alussa kuusitoista
oppilasta, joista yksi lopetti 01.02.1996. Kuvassa meitä on vain kymmenen, sekä toinen opettajistamme, "Pete-Setä", eturivissä vasemmainen. Teleläisiä oli mukana neljä, joista kukaan
ei sitten mennyt sitä ammattitutkintoa suorittamaan, kun työnantajamme ei osallistunut lainkaan tutkinnon kustannuksiin. Se oli aika kallis ja kuulin myöhemmin, että vain muutama oli
siellä tutkinnossa käynyt. Mukava koulutus kaiken kaikkiaan, mutta kaikki kivahan loppuu aikanaan ja niin tämäkin. Koulutus alkoi 10.01.1995 ja todistukset saimme käteen 31.05.1996.
Kuvassa juhlitaan äitini syntymäpäivää, ja muistelen tuon olevan jo kahdeksaskymmenes juhlapäivä. Vieraitakin on jo käynyt kukkien määrästä päätellen ja nyt on meidän
"tuttujen" vuoro. Päivänsankarin lisäksi tuossa istuu meidän perhe itseäni lukuunottamatta, koska otin tuon kuvan. Synttärikahvien jälkeen me aloimme sitten siirtyäkin omaan kotiimme omiin
askareisiimme talon toiseen päähän.
Iloisista asioista surullisempiin. Äitini menehtyi aivan äkillisen sairauden murtamana Kuusankosken Aluesairaalan teho-osastolla oltuaan siellä viisi
vuorokautta. Toivoa ei enää ollut ja väistämätön oli edessä. Hän oli viimevuosina toivonut, että saisi yhdeksänkymmentä vuotta täyteen, mutta puolisen vuotta se jäi vajaaksi. Kuva
haudalta löytyy
tästäÄidin siunaus tapahtui jo aiemmin kirkossa, mutta minulla ei ollut kameraa
mukana, eikä muidenkaan ottamia otoksia ole löytynyt. Myöhemmin meitä oli haudalla viisi saattajaa, kun laskin äidin uurnan hautaan. Siskoni miehensä kanssa ja minä vaimoni ja poikani
kanssa. Nuo siskonmiehen ottamat kuvat olivat niin pieniä, että niitä joutui yhdistämään, että sai yhden kuvan aikaiseksi..
Toinenkin surullinen tapahtuma sattui reilut kolme vuotta myöhemmin, kun sisareni menehtyi verisuonen pullistuman seurauksena tulleeseen aivoverenvuotoon. Muita kuvia ei ole löytynyt,
paitsi vävyn ottama kuva suruliputuksesta. Sen kuvan voi käydä katsomassa
tästäKuvassa on sisareni
työnantajan UPM:n suruliputus Kuusanniemen tehtaan pääportilla 28.09.2014..
Meidän perheemme 25.12.2000. Uudempia kuvia en tänne enää laita, sillä ne eivät mielestäni ole vielä "vanhahkoja".