Vanhahkojakin valokuvia...

Tänne laittelen vanhoja valokuvia elämäni varrelta, kunhan vaan ensin onnistun jostakin vielä löytämään niitä. Kuvia on mennyt myös perinnönjaoissa jo vuosia sitten edesmenneelle sisarelleni, joten niitäkin saattaa olla vaikea enää löytää. Kuvat ovat aikajärjestyksessä, jos niiden takana on ollut päivämäärä. Jos ei ollut, käytin omaa harkintaani järjestyksen suhteen. En enää muista läheskään kaikkia vanhoja asioita, joten päivämäärät eivät välttämättä pidä aina paikkaansa.
Tässä on vanhempieni vihkikuva, jonka on ottanut valokuvaaja Koistinen Lohjalla. Vihkiminen tapahtui jo aikaisemmin Savonlinnan seurakunnan kappelissa, ja nyt he ovat häämatkalla esittäytymässä isän sukulaisille Lohjalla ja senjälkeen äidin siskolle perheineen Vesivehmaalla. Sitten takaisin kotiin Savonlinnaan. Vuosi on 1950.
Tästä alkaa. Tämä kuva saattaa hyvinkin olla vaikka aivan ensimmäinen itsestäni otettu valokuva. Ainakin se on ihan ensimmäisiä. Olen viltillä meidän kodin lattialla Savonlinnassa auringon paistaessa ikkunasta sisään. Kuva on otettu kesällä 1951 äidin laatikkokameralla. Olen "hieman kasvettuani" saanut ottaa sillä itsekin kuvia, ja kamera on minulla vieläkin.
Olen ruokailemassa isän sylissä. Paikka on sama kuin edellisessäkin kuvassa, ja aurinko paistaa ikkunasta sisään. Jos tuosta kuvasta jotakin voisi päätellä niin ainakin nyt sen, että tuo tuttipullo näyttää olevan jo melko tyhjä. Alkaa siis olla röyhtäisyn aika.
Kun tuolla "ensimmäisiä" osiossa on kuva isästä vaunujen kanssa, niin laitan tähän isän ottaman kuvan äidistäkin. Itse köllöttelen vaunuissa varmaankin autuaan tietämättömänä "oman pesäni" ulkopuolisista tapahtumista.
Tämä kuva on otettu äidin sisaren luona Vesivehmaalla. Veikkaisin tuossa odoteltavan nousisinko tuosta jo seisomaan. Kuvaan se nousu ei vielä osunut, mutta lähellä on varmaan jo ollut. Kuva on otettu 01.07.1952.
Vanhempani olivat ostaneet Kouvolasta kukkakaupan. Äidilleni oli kertynyt Savonlinnassa useamman vuoden kokemus kukkakauppa alalta ja täällä Kouvolassa oli myynnissä kukkakauppa, nimeltään Kukkakauppa Kymenlukko Lasiin kaiverrettu Kukkakauppa Kymenlukon "kyltti", joka roikkui putiikin näyteikkunan sisäpuolella tarkasti ohikulkijoiden silmien korkeudella ainakin niin kauan, kuin itse jaksan muistaa. Sitä en tiedä oliko tuo jo silloin putiikissa, kun vanhempani ostivat sen, vai onko tuo isän suunnittelema. Hän oli nimittäin todella taiteellinen, aina piirtelemässä tai veistelemässä jotain. Tyylistä päätellen saattaisi hyvinkin olla isän piirtämä. Patinaa alkaa jo kultauksissa hieman olla, mutta hyvin on säilynyt. Varsin taiteellinen on täytynyt tuon tehneen lasinkaivertajankin olla, ei liene kovin helppoa kaiverrella noita kaikkia kuvioita kauttaaltaan läpinäkyvään lasiin, ja varsinkaan noita kukkia jotka pursuavat ulos tuolta lukosta. Taitavat olla tulppaaneja. Kuvaan on tullut kuvatessa valaistuksesta johtuen hieman varjoja, koska salamaa ei voi noin suoraan lasilevyä kuvatessa käyttää. Kaikki valo tulee tässä tapauksessa ikkunasta ja tänään oli aika harmaa päivä. Kuva ei ole mitenkään "vanhahko", otin sen tänään 24.11.2024. . Äitini oli kyllä varoittanut isää, ettei kukkakauppa mikään kultakaivos ole, mutta se kaikui kuuroille korville ja muutto Kouvolaan oli edessä. Asuimme aluksi kaupan takahuoneessa kunnes sitten myöhemmin löytyisi kunnollisempi kortteeri. Kuvat on otettu putiikin takaovella 17.07.1952.
Vapauden patsaan luona talven jo tultua marraskuussa 1952. Lunta on penkoiksi asti ja varmaan pakkastakin on useita asteita. Eipä tuo haittaa, kun on kunnon talvivaatteet päällä. Ei ole tuota Kauppalankatua ainakaan kuvan ottohetkeen mennessä vielä aurattu. Kuvan takana lukee "tapio noin puolitoista vuotta".
Näkymä Kymenlukon sisäpihalle, kuva on varmaan otettu meidän putiikin takaovelta. Tämä on se paikka jossa olen viettänyt ison osan lapsuuttani. Me asuttiinkin tässä pihapiirissa kolme eri kertaa. Ja se, mikä tässä oli isälleni todella mieleen, Kaakkois-Suomen sotilasläänin esikunta oli samassa talossa. Se on muuten saattanut jopa vaikuttaa isäni ostopäätökseen kukkakaupan suhteen. Tuossa kuvassakin yksi "kantapeikko" kävelee työpäivän päätteeksi autolleen.
Muutimme Kouvolassa asumusta aika monta kertaa. Tässä on yksi niistä, kerrostalo Kalevankadulla, nykyisin se on Tapiolankatu 44. Kolme vuotta nuorempi sisareni syntyi asuessamme siellä. Talossa oli myös K-kauppa, jonka rapuilla kuva on otettu kesällä 1954.
Perhepotretti, otettu meidän kukkakaupassa. Kuvassa on äiti, isä, siskoni ja minä. En tiedä lainkaan kuka kuvan on ottanut, mutta arvelisin ajankohdan kuitenkin olleen meidän lasten vaatetuksesta päätellen syksyllä 1956 tai keväällä 1957.
Ruotsulantiellä ilmeisesti jotain pallopeliä pelaamassa. Asuttiin silloin Mustosen yläkerrassa osoitteessa Ruotsulantie 5. Tuo kuva lienee otettu meidän ikkunasta. Täällä asuessa tiirailtiin taivaalle, kun Laika koira lensi avaruuskapselissaan eteläsuomen yli 1957, ja täällä asuessa aloitin kansakoulun. Tuo pienin tyttö näyttäisi olevan siskoni ja minä taidan olla tuo pienin poika.
Tämä kuva on Kankaan kansakoulun 1A luokan luokkakuva. En muista enää luokkatovereideni nimiä, mutta opettajan muistan. Hän on Kirsti Pajunen, ja koska koulunkäyntini taisi jostakin syystä alkaa vasta kahdeksan ikäisenä, niin vuosi on 1959. Itse olen tuossa kuvassa keskimmäisessä rivissä toinen oikealta. Laitan tähän vielä popup-linkin Kankaan koulun neljännen luokan luokkakuvaankin, jonka voi katsoa tästä Neljännen luokan luokkakuva, opettajana oli Hannes Tuomi. Tämän jälkeen tuli sitten oppikoulun pääsykokeet, joihin itsekin otin osaa ja sain hyväksytyn pistemääränkin. Mutta pyrkijöitä oli niin paljon, etten mahtunut pääsijöiden listalle. Viidennelle luokalle vaan ja ensi vuonna uusi yritys. Mutta ei. Ehdin olla jo muutaman päivän viidennellä, kun Myllykosken yhteiskoululta tuli ilmoitus, että siellä oli vapaana yksi paikka 1A luokassa. Joten sinne sitten vaan vuodeksi ja sen jälkeen vaihto Kouvolan lyseoon, johon olin pyrkinytkin. .
Polkupyörässäni on jotakin sellaista ongelmaa jota pitää tuossa tutkia ja mahdollisesti jopa korjata. Hasun Jorma on tarkkailemassa tilannetta. Ollaan varmaan ajelemaan lähdössä. Tuo pyörä tuli minulle runko poikkinaisena, Jorman isä Paavo hitsaili sen kuntoon, hitsari kun oli. Pienen kokoni vuoksi pyörässä ei ole satulaputkea lainkaan, pulttasin satulan suoraan tuohon runkoputken päähän. Johan yletti jalat jo kunnolla polkimille. Tuolla pyörällä hoidin yhdeksänvuotiaasta lähtien kukkakaupan lähetin eli "tsupparin" hommat koulupäivien jälkeen. Isä oli senverran reilu, että antoi aina matkan mukaan sovitun määrän taskurahaa kukkien kuskaamisesta. Välillä harmitti, kun muut koulukaverini lähtivät koulun jälkeen pelaamaan jotain tai tekemään jotain muuta kivaa, mutta minun piti käydä ensin "töissä" ja vasta sen jälkeen hauskuutella jos aikaa jäi. Hyvä puoli tuossa oli kuitenkin se, että säästin suurimman osan niistä "tsuppirahoista" ja moottoripyöräkortin suoritettuani ostin niillä ensimmäisen moottoripyöräni. Kuvassa taustalla näkyy muuten isän mopo, Husqvarna Roulette, ja kuvahan on otettu meidän putiikin takaovella. Meillä molemmilla näkyy olevan jaloissa tuon ajan suosituimmat nuorisojalkineet, nimittäin ne "Kiinalaiset koripallotossut".
Luokkaretkellä. En muista enää minkä luokan retki tässä on meneillään. Jonkinlainen mielikuva on, että oltaisiin menty Porvooseen. Tuo luokkakaveri kuvassa vasemmalla voisi olla Sompin Juha, mutta en ole varma. Tästä retkestä on pari muutakin kuvaa, laitan tähän linkit niihin. Ensimmäisen voi katsoa tästäTässä kuvassa linja-auton nokkaan nojailevat alkaen vasemmalta Ruotsalaisen Tuula, Hasun Jorma, Paumolan Leena ja pallon kanssa, etunimeä en enää muista, mutta sukunimi taisi olla Niemi. En ole kuitenkaan ihan varma. , ja sen toisen taas tästäLinja-autossa on tunnelmaa sanotaan laulussakin. Kuvassa tunnelmoivat kasvot ja käsi puoliksi näkyvissä Ruotsalaisen Tuula ja heti Tuulan käden takana Keinäsen Kaija. Muita tuosta kuvasta en pysty tunnistamaan. .
Tein veistotunnilla Kankaan koulussa tuollaisen lintulaudan. Asuimme silloin Kymenlukon pihapiirin ns. "pikkumökissä" ja lauta naulattiin sitten aivan ulko-oven rappujen viereen reilun metrin päähän ovesta. Toiveena oli, että pikkulinnut kävisivät napsimassa laittamiamme jyviä laudalta, ja sitä olisi sitten kiva ikkunasta katsella. Niin ei kuitenkaan käynyt vaan harmaasieppo tekikin siihen pesänsä ja hautoipa sitten vielä munatkin poikasiksi meidän kulkemisista vähääkään välittämättä. Eikä siinä vielä kaikki. Emme tehneet pesälle talven aikana mitään ja kas kummaa, se tuli seuraavana kesänä takaisin, korjaili pesän mieleisekseen, ja kasvatti taas uuden poikueen. Emme tietenkään tienneet oliko se aina sama harmaasieppo, mutta tämä touhu jatkui meidän poismuuttoon asti, kun siirsimme tavaramme uuteen asuntoon Pikkupalomäelle. Seuraavaksi taisi sitten tullakin jo purkuporukka hoitamaan "pikkumökin" pois pihapiiristä.
Myllykoskelle sitten mentiin. Koulumatkani piteni neljääntoista kilometriin, jonka kuljin hyvällä ilmalla polkupyörällä ja huonolla ilmalla linja-autolla tai junalla. Tuo on ekan A-luokan luokkakuva josta voi huomata, että tyttöjä on enemmän kuin poikia. Mutta eipä se haitannut. Kuvassa vasemmassa yläkulmassa on luokanvalvojamme Seppo Bütt ja oikeassa yläkulmassa koulun rehtori Vilho Loimaranta. Itse olen alimman rivin kolmas. Täällä meni vuosi ja sitten Kouvolaan.
Kesällä 1964 olimme Reservin Aliupseerien Kymen piirin retkellä Urajärvellä Iitissä. Isä oli aina kovin innostunut näistä armeijaan sekä poliisiin liittyvistä jutuista. Varsinkin Reservin Aliupseerien tapahtumissa hän oli lähes aina mukana ja joskus oltiin me lapsetkin, vaihtoehtoja kun ei ollut. Kalustosta päätellen tarjolla on ollut hernerokkaa ja tonkassa lienee ollut vettä rokan keittoon. En tunnista tuosta kuvasta kuin itseni ja kuvan on hyvin suurella varmuudella ottanut isä.
Jossain vaiheessa 1960 luvun puolenvälin kieppeillä tai vähän sen jälkeen Kankaan koulun pihalle laskeutui helikopteri. Siitä oli ilmoitettu etukäteen ja varmaan siksi noita katsojia oli kerääntynyt koulun pihalle noin paljon. Jos en ihan väärin muista, niin Panda-tyttöä tuotiin helikopterilla Kouvolaan vierailulle, tai jotain sen tapaista. Enkä muista sitäkään, oliko tuo Panda-tyttö Katri Helena, Marion Rung vai ihan joku muu. Mutta ei se mitään, tulipahan käytyä katsomassa.
Tässä kuvassa on nyt Kouvolan lyseon toinen D-luokka. Koska olimme "ylimääräinen" eli D-luokka, niin meillä ei ollut omaa luokkahuonetta lainkaan, vaan olimme kiertoluokka joka opiskeli aina sellaisessa luokassa joka sattui olemaan vapaana. Liikuntaa tuli koulupäivän aikana aikalailla. Tuossa luokkakuvassa ylhäällä vasemmalla on luokanvalvojamme Orvo Valve ja ylhäällä oikealla legendaarinen rehtori Helvi Honka. Itse olen kuvassa alarivissä oikeanpuoleinen. Koska näitä lyseon kuvia on vielä muutama, niin taidanpa laittaa ne tälle sivulle peräkkäin linkkien taakse. Ensimmäinen löytyy tästäLuokkakuvien tyyli on muuttunut, tämä 3D-luokan kuva on otettu veistosalissa. Luokanvalvojana on edelleen Orvo Valve. . Seuraava löytyy tästä Tämä 4D-luokan kuva on otettu koulun pääportailla. Oppilaiden määrä on kasvussa. Luokanvalvojana on nyt Annikki Oja. . Kolmas kuva löytyy tästäTämä 5D-luokan luokkakuva on otettu koulun pihalla olevan patsaan edessä. Oppilaiden määrä on nyt hieman pienentynyt. Luokanvalvojana on Erkki Mikkola. . Ja neljäs kuva tästä Tässä toinen 5D-luokan kuva. En muista miksi näin. Suuri osa meistä kylläkin "tuplasi viidennen luokan", mutta tässä ei voi olla kyse siitä, sillä luokkamme "fiksut kaveritkin" ovat kuvassa mukana. Oppilaiden määrä on ennallaan. Kuva on otettu kuvaamataidon luokassa ja eturivissä keskellä istuu kuvaamataidon opettaja Sakari Tanner. En ole löytänyt sen lukuvuoden 1968-1969 "tupla5D-luokan" luokkakuvaa mistään, mutta luokanvalvojana oli kuitenkin Merja Orispää. . Ja sitten vielä opettajat tästä Kouvolan lyseon opettajakunta yhteiskuvassa. En tiedä milloin tuo kuva on otettu. Helvi Honka on kuitenkin kuvassa ja hän jäi eläkkeelle erotessaan virastaan 31.08.1968. . Skannasin yhden sivun Kouvolan Lyseon lukuvuoden 1968-1969 vuosikertomuksesta, sen voi katsoa tästä.
Kuvassa on rakenteilla Pikkupalomäelle kahden kerrostalon asunto-osakeyhtiö Petäjätie 4. Huoneistoja A-talossa on 24 ja B-talossa 27, yhteensä siis 51 huoneistoa. Kuvassa äidin pään vasemmalla puolella näkyy meidän tulevan asunnon makuuhuoneen ikkuna ja pään oikealla puolella keittiön ikkuna. Kuva on otettu kesällä 1965 ja avaimet saatiin käteen muistaakseni 27.11.1965. Olen talon alkuperäisasukas, ja asun vaimoni kanssa talon toisessa päässä edelleen.
Loppukeväällä 1966 onnistuin saamaan Pikkupalomäen oravia tottumaan itseeni jo niin paljon, että ne uskalsivat tulla jopa syömään kädestäni.
Kumputiellä. Äidin nuorempi sisko Vesivehmaalta oli käymässä perheineen meidän uutta asuntoa katsomassa. Kuvasta puuttuu heidän vanhin poikansa ja sisareni. Toinen heistä on varmaankin ottanut tuon kuvan, joka lienee kesältä 1966.
Tänne "aivan muuta" osioon ei pitänyt tulla lainkaan mitään moottoripyöräjuttuja, mutta koska kyseessä on mopo, niin laitanpa tämän kuvan tänne. Ajelen tuossa isäni Rouletella "kärrytietä" pitkin pahvilaatikko tarakassa Ruotsulassa, joka nykyisin tunnetaan kai paremmin nimellä Korjala. Aidan takana on tulevan työnantajani Lennätinlaitoksen kaukolinjat Kouvolasta länteen, niiden vieressä on länteen vievä rautatie sekä sen takana muistaakseni silloin vielä sorapintainen Korian suora. Ajelen Kymenlukon kiinteistön talonmiehen, muistaakseni hänen nimensä oli Lauri Mannari, kotimökille vievällä tiellä. Mannarin jäätyä eläkkeelle hänen seuraajakseen Kymenlukon "talkkariksi" palkattiin isäni ja se meidän putiikki lopetettiin. Äitini sai paikan Kosken kukkakaupassa. Noiden tapahtumien tarkkaa vuotta en kyllä enää muista, mutta 1970-luvulla se oli. Tuo isän ottama kuva on kuitenkin otettu vuosikausia aiemmin, viimeistään kesällä 1966.
Viidennellä luokalla osallistuimme muutaman luokkakaverin kanssa Kouvolan Seurakunnan "Oppikoulun rippikouluun" ajalla 27.12.1967-01.02.1968. En muista, oliko siellä minkäänlaisia "keskusteluiltoja", mutta kirkossa piti käydä viisi kertaa hakemassa leima rippikoulukortin "käynti seurakunnallisissa tilaisuuksissa" sarakkeeseen. Senjälkeen oltiinkin jo valmiita konfirmaatioon, joka pidettiin Kouvolan vanhassa kirkossa 03.02.1968. Kirkon jälkeen kävin vielä valokuvausta harrastavan luokkakaverin "Kille" Koskisen luona otattamassa itsestäni rippikuvan. Ja tällainenhan siitä kuvasta tuli.
Tässä on vielä toinenkin "Killen" minusta ottama kuva. Hän oli ottanut kerran kameransa mukaan kouluun ja nappasi fysiikan tunnilla tuollaisen kuvan. No niin, koulunkäynti omalta osaltani päättyi, kun sain sen tupla 5D:n nipin napin suoritettua loppuun ja sain haltuuni sen keskikoulun päästötodistuksen. Sitten alkoikin aika aktiivinen työpaikan etsintä.
Niin, niitä töitä. Olin "tsuppari" edelleen ja olin myös iltaisin jaellut KTK:n laskuja heidän asiakkaidensa postilaatikoihin. Sitten työkkäri lähetti minut hyllyjä täyttelemään Tornionmäen Supermarkettiin, siellä viihdyin kolme päivää, Viipurin Sähkö-Koneen ulkovasaston siivous ja järjestely, siellä jaksoin palella pölyn seassa viikon, KK-auton, vai olikohan se jo Konela, varaosavaraston inventaario erään toisen kaverin kanssa, sen me teimme valmiiksi kahdessa viikossa, ja niin edelleen. Kunnes sitten tärppäsi erään meidän putiikin asiakkaan vinkistä. Puhelinlaitos. Kävin kysymässä ja sain vikavalvomon puhelinkonekorjaamosta paikan kolmen kuukauden koeajalla. Niinpä sitten astelin Valtakatu 5-7:n pääovesta sisään 09.02.1970 aamulla tasan kello seitsemän aloittamaan sitä ihan ensimmäistä työpäivääni Posti- ja Lennätinlaitoksen Mikkelin puhelinpiirin Kouvolan telealuekonttorin palveluksessa. Tuon valokuvan olen ottanut useita vuosia myöhemmin. Saab 95:n ikkunasta kurkistelee silloinen työparini, nyt jo edesmennyt Matti Tiitinen. Toinenkin työkuva on katsottavissa tästä Tässäpä on vielä toinenkin töissä ottamani kuva. Koeaikani loputtua minut siirrettiin Ahti Koskisen apupojaksi kenttätöihin, toimenkuvaan kuului päätösverkon viankorjaus tilaajaverkon osalta ja puhelinkoneet. Ahti opetti minulle kaiken sen, mitä viankorjaustyössä tuli osata, ennenkuin siirtyi sitten itse keskuspuolelle hommiin. Minulle jäi perinnöksi hänen hoitamansa viankorjausalue. Jatkossa monetkin asiat alkoivat organisaatiomuutosten myötä muuttua toisenlaisiksi, niin nimikkeet kuin toimenkuvatkin. Itsekin olin jo muuttunut puhelinasentajasta tietoliikenneasentaksi. Pääpiirteittäin niitä samoja hommia tein syyskuun 2005 puoliväliin asti. Tuosta ajasta noin kuukautta vaille kaksikymmentä vuotta työskentelin pääasiassa yksin. Syyskuun lopulla pidin pekkaset sekä ylityövapaat pois, ennenkuin siirryin lokakuun alussa ihan uuteen yksikköön nimeltään tuotannonohjaus. Ei olisi pitänyt, ei ole siitä yksiköstä oikein mitään hyvää sanottavaa. Sitten 01.01.2008 Relacom Oy osti YIT:ltä koko verkkopalvelu toiminnan, ja ilmoitti lähes saman tien tulevista YT-neuvotteluista. 05.04.2008 vähän vaille 400 meistä noin tuhannesta Relacomille siirtyneistä entisistä teleläisistä sai lopputilin, olin yksi heistä. Siihen päättyi työnteko omalta osaltani, eikä ole kovinkaan ikävä tullut. Viisi vuotta vietin työttömyyskortistossa ansiopäivärahalla jonka jälkeen hain eläkettä pikäaikaistyöttömyyden nojalla. 01.06.2013 eläkeyhtiö Ilmarinen maksoi tililleni ensimmäisen eläkkeeni. .
Ensimmäinen pidempiaikainen tyttöystäväni. Tavattiin ensimmäisen kerran muistaakseni 17.05.1970 Snack-baarissa. Siitä seurustelumme sitten alkoi. Jouduin armeijaan syksyllä 1971, ja intistä päästyäni jokin alkoi muuttua. Suurin syy lienee ollut jo intin aikana entisestään lisääntynyt alkoholin käyttöni. No, oli miten oli, niin muistaakseni 11.03.1973 otimme kumpikin sormuksen pois sormestamme ja suunnistimme omille tahoillemme. Otin tuon kuvan kesällä 1971.
Suoritin asevelvollisuuteni Viestirykmentissä Riihimäellä. Palvelukseen astumispäivämäärä oli 15.10.1971. Kuvassa on valatilaisuus Hyvinkään kirkossa 24.11.1971, jonne ajettiin Riihimäeltä polkupyörillä. Keli ei ollut paras mahdollinen, lunta maassa ja taisi sataa vähän lunta ja räntääkin joten aika moni sairastui, minäkin. En muista enää itsekään, mutta olen tuossa kuvassa jossain noiden neljän ensimmäisen rivin seinänpuoleisessa päässä.
Vielä toinen valaan liittyvä kuva, ohimarssi. En muista, marssittiinko ennen valaa, vaiko valan jälkeen. Mutta eihän sillä taida nyt enää olla kovinkaan suurta väliä. Tuossa komento on ollut "katse oikeaan päin". Olen tuolla viimeisen rivin vasemmassa laidassa, ja tietenkin katselen noita vasemmalla kadun reunassa olevia ihmisiä ja autoja. No, eipä nuo kahden viimeisen rivin oikeassa laidassa olevat kaveritkaan marssi "ihan oikeassa tahdissa".
Keskustan Mannerin lipan alla. En muista tuollaista kuvaa ollenkaan, savukekin näkyy sormien välissä. Vaatetuksesta päätellen ottoaika voisi olla kesällä 1974 tai sen jälkeen, kuitenkin ennen 18.02.1978, koska lopetin silloin tupakoinnin.
Viimeinen pidempiaikainen tyttöystäväni. Tutustuttiin ja ystävystyttiin syksyllä 1976 Mannerissa, kun kävin siellä aika usein olusilla ja hän oli tiskin takana myymässä. Aika pian ystävyys muuttui seurusteluksi jota jatkui seitsemän vuotta kunnes alkoi tuntua siltä, että voisi jo käväistä papin juttusilla. Meidät vihittiin 15.12.1984. Esikoistyttäremme syntyi kesäkuussa 1985, poikamme kolmen vuoden päästä heinäkuussa 1988, ja nuorempi tyttäremme niin ikään kolmen vuoden päästä toukokuussa 1991. Alkoholin käytön lopetin 02.10.1977 ja tupakoinnin 18.02.1978. Näillä on tultu tähän päivään ja näillä jatketaan edelleen. Kuvan otin kesällä 1977 Tihvetjärvellä soutuveneessä, kun hän vie soutaen minua jonnekin.
Tässä kuvassa on itseäni kolme vuotta nuorempi sisareni. Kuvan otin Joensuussa hänen miehensä opiskellessa siellä. Kuva on muuttunut vuosien saatossa jo hieman punaiseksi, ja on muistaakseni otettu vuonna 1978.
Meidät vihittiin avioliittoon Kouvolan Evankelis-Luterilaisen kirkon kappelissa Savonkadulla. Kirkkoherra Heikkilä päätti kirkollisen puheensa julistamalla meidät mieheksi ja vaimoksi, ja sen jälkeen pidimme lähipiirillemme pienimuotoisen kahvitustilaisuuden meillä kotona. Leikkaamme tuosta kotona leivotusta kakusta sen ensimmäisen palan, että muutkin pääsevät ottamaan. Kuva on otettu 15.12.1984.
Olen juuri hakenut vaimoni ja esikoisemme Kuusankosken sairaalan synnytys osastolta, ja ensimmäiset kuvatkin on jo otettu. Tuossa vaiheessa ei oikein vielä tiennyt miten tästä pitäisi jatkaa, mutta kyllähän elämä osaa opettaa. Ja onhan tähän jo ennakkoon aikalailla varauduttukin joten eiköhän tämä tästä lähde. Ja nyt kun pääsemme tästä jännityksestä takaisin normaaliin arkeen niin sittenhän meillä onkin jo edessä ne ristiäisetRistiäiset alkavat olla jo aikalailla lopuillaan ja pappikin on jo lähtenyt. Kummit istuskelevat yhteispotretissa tuossa meidän sohvalla ja kaikilla mielenkiinto näyttää kohdistuneen tuohon meidän prinsessaan. Mitähän he mahtavat tuossa puhella.... Aika jännästi muuten tuo salaman valo heijastuu takaisin noista toppapuvun rypyistä. Kuvat on otettu kesäkuussa 1985.
Enpä nyt jostain syystä löytänyt poikamme ensimmäistä syntymän jälkeistä valokuvaa mistään, joten täytynee aloittaa suoraan tämän toisen lapsemme ristiäisistä Kummit istuvat yhteispotretissa tuossa meidän sohvalla. Mutta mitähän he mahtavat tuossa kuunnella, kun kaikki katsovat samaan suuntaan, jopa tuo meidän pikku prinssikin.. Toisen lapsen kanssa luulisi kaiken olevan jo hieman helpompaa, kun sitä harjoitusta on ehtinyt kertyä jo kolme vuotta. Kuvat on otettu heinäkuussa 1988.
PS. Löysin sen kuvan pojastamme ensimmäisenä päivänä kotona. Sen voi käydä katsomassa tästä Kuvassa yritetään tehdä ensimmäinen vaipanvaihto kotona sairaalasta tulon jälkeen. Saa nähdä onnistuuko se ilman itkua..
Isäni sydän pysähtyi lopullisesti 05.04.1991 hänen istuessaan kotona omassa nojatuolissaan. Sairasauton ensihoitajat eivät saaneet yrityksistä huolimatta elvytettyä isää, vaan joutuivat lopulta toteamaan hänet kuolleeksi. Kuvassa on siunaus ja hautaus jo toimitettu ja aika runsaslukuinen saattoväkikin on jo laskenut kukkansa ja seppeleensä haudan päälle. Tuon ison Sotaveteraanien tuoman havuseppeleen sinivalkoisessa nauhassa luki muistaakseni "Veteraaniveljen Yrjö Sippolan muistoa kunnioittaen". Täältä siirryttiin sitten vielä muistotilaisuuteenIsän muistotilaisuus Käpylän kirkossa. Tiesimme, että isä olisi halunnut tuon pöydän juuri noin. Valokuva, mitalit, kynttilä ja mahdolliset adressit. Aika monta adressia oli tullutkin, en vaan enää muista kuka ne luki. Eipähän sillä sinänsä enää näin kolmenkymmenen kolmen vuoden jälkeen liene kovinkaan suurta merkitystä. Käpylän kirkkoon.
Kolmas lapsemme syntyi pian isän hautajaisten jälkeen. Tyttö oli syntyessään suurikokoisin meidän lapsistamme, eikä siis ollut mikään ihme, että vaimoni ei oikein meinannut jaksaa olla hautajaisissakaan. No, ne ristiäisetTuossa kuvassa on kolme kummia, sillä neljännelle oli tullut este, eikä hän päässyt tulemaan paikalle. Hänet on kyllä kirjattu kirkonkirjoihin neljäntenä kummina, ja hän kävikin heti ensitilassa meillä kahvilla ja katsomassa kummityttöään. pidettiin taas ajallaan, ja nuo kuvat on otettu toukokuussa 1991.
Olin saanut työurani aikana aika paljon työnantajan järjestämää koulutusta, mutta nyt hakeuduin tuollaiselle Kouvolan seudun ammatillisen oppimiskeskuksen järjestämälle koulutukselle, joka oli nimeltään Tietotekniikan ammattitutkintoon valmentava sähköalan jatkokoulutus. Opiskelu tapahtui iltaisin töiden jälkeen, iltalinja siis. Meitä oli alussa kuusitoista oppilasta, joista yksi lopetti 01.02.1996. Kuvassa meitä on vain kymmenen, sekä toinen opettajistamme, "Pete-Setä", eturivissä vasemmainen. Teleläisiä oli mukana neljä, joista kukaan ei sitten mennyt sitä ammattitutkintoa suorittamaan, kun työnantajamme ei osallistunut lainkaan tutkinnon kustannuksiin. Se oli aika kallis ja kuulin myöhemmin, että vain muutama oli siellä tutkinnossa käynyt. Mukava koulutus kaiken kaikkiaan, mutta kaikki kivahan loppuu aikanaan ja niin tämäkin. Koulutus alkoi 10.01.1995 ja todistukset saimme käteen 31.05.1996.
Kuvassa juhlitaan äitini syntymäpäivää, ja muistelen tuon olevan jo kahdeksaskymmenes juhlapäivä. Vieraitakin on jo käynyt kukkien määrästä päätellen ja nyt on meidän "tuttujen" vuoro. Päivänsankarin lisäksi tuossa istuu meidän perhe itseäni lukuunottamatta, koska otin tuon kuvan. Synttärikahvien jälkeen me aloimme sitten siirtyäkin omaan kotiimme omiin askareisiimme talon toiseen päähän.
Iloisista asioista surullisempiin. Äitini menehtyi aivan äkillisen sairauden murtamana Kuusankosken Aluesairaalan teho-osastolla oltuaan siellä viisi vuorokautta. Toivoa ei enää ollut ja väistämätön oli edessä. Hän oli viimevuosina toivonut, että saisi yhdeksänkymmentä vuotta täyteen, mutta puolisen vuotta se jäi vajaaksi. Kuva haudalta löytyy tästäÄidin siunaus tapahtui jo aiemmin kirkossa, mutta minulla ei ollut kameraa mukana, eikä muidenkaan ottamia otoksia ole löytynyt. Myöhemmin meitä oli haudalla viisi saattajaa, kun laskin äidin uurnan hautaan. Siskoni miehensä kanssa ja minä vaimoni ja poikani kanssa. Nuo siskonmiehen ottamat kuvat olivat niin pieniä, että niitä joutui yhdistämään, että sai yhden kuvan aikaiseksi..
Toinenkin surullinen tapahtuma sattui reilut kolme vuotta myöhemmin, kun sisareni menehtyi verisuonen pullistuman seurauksena tulleeseen aivoverenvuotoon. Muita kuvia ei ole löytynyt, paitsi vävyn ottama kuva suruliputuksesta. Sen kuvan voi käydä katsomassa tästäKuvassa on sisareni työnantajan UPM:n suruliputus Kuusanniemen tehtaan pääportilla 28.09.2014..
Meidän perheemme 25.12.2000. Uudempia kuvia en tänne enää laita, sillä ne eivät mielestäni ole vielä "vanhahkoja".
Devil, papan paras kaveri Kaikenlaisia tapahtumia Citroën 2CV, rättisitikka Täällä ei ole vielä mitään
Päävalikkoon Ensimmäisiä Katupyöriä Kilpailukuvia Lehtileikkeitä Honda Benly Aprilia Pegaso