Täällä on niitä motoristielämäni ensimmäisiä...

Tästä se sitten lähtee. Tämä kuva on otettu kesän 1951 ensimmäisenä kauniina päivänä. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni isän ja äidin kanssa ulkona. Isä myhäilee ylpeänä äidin ottamassa kuvassa, ja minä nautiskelen elämäni alkuhetkistä tuolla vaunuissa. Taustalla näkyy Savonlinnan kirkko.

Tässä kuvassa on meidän perheemme ensimmäinen moottoriajoneuvo, eli tuo isäni mopo. Se on Husqvarna Roulette vuosimalliltaan 1958. Erikoiseksi sen tekee se, ettei siinä ole takajousitusta. Kaikissa muissa näkemissäni Rouleteissa on ollut takana jousitus, mutta tässä isäni mopossa sitä ei ole. Lisävarusteena Rouletessa on tuo peili. Siihenaikaan mopoissa ei ollut mitään vakuutuskilpiä, eikä mopoilijoiden ajovarusteisiinkaan mikään laki puuttunut. Kuva on otettu Vesivehmaalla kesällä 1958.

Toukokuun loppupuolella 1966 tuo Roulettemme sai sitten uuden käyttäjän, kun siitä tuli myös minun ensimmäinen moottoriajoneuvoni. Valitettavasti samalla myös hienon mopon "alasajo" alkoi. Isäni oli ajanut mopollaan ongelmitta kahdeksan vuotta, mutta minulla se muuttui lähes romuksi vajaassa vuodessa. Siitähän seurasi kiivasta keskustelua vanhempieni kanssa monivuotisen haaveeni, eli moottoripyörän hankinnasta. Tuon keskustelun hävisin "kuusi nolla" kommentilla "meille ei ikinä niitä tappokoneita hankita, ja piste". Lupasivat he kuitenkin vaihtaa Rouleten uudempaan mopoon. Niinpä meille sitten keväällä -67 hankittiin uusi Öglaénd Swing. Olin kuitenkin jo kevään kuluessa ehtinyt keplotella itselleni vanhemmiltani salaa harjoitusluvat erään Pekka nimisen luokkakaverini pyörään kortin ajamista varten. Häntä ei oikein enää jaksanut kiinnostaa moottoripyörällä ajaminen, joten pyörä oli joutilaana, varsinkin kun hänen muut sisaruksensa joista yksi pikkusisko on nykyään aika tunnettu Suomessa, olivat senverran nuorempia, etteivät prätkäjutut olleet silloin vielä aivan ajankohtaisia. Pekalla oli Yamaha Twin Jet 100 cc, ja kun he asuivat silloin Utissa, niin sain ne harjoitusluvat Kouvolan ja Valkealan alueelle. Kyllä riitti lääniä treenata. Moottoripyöräkortin sain sitten toukokuun lopulla. Ai, että kuka se pikkusisko on? No Silvon Satuhan se. Mutta takaisin asiaan. Tämä kuva on otettu Kouvolassa rakenteilla olevalla Pikku-Palomäellä aivan meidän kotiportin edessä. Tuosta kuvasta näkee, että varpaankärjet juuri ja juuri ylettävät maahan. Olin silloin 143 cm:n mittainen, ja koko sen kesän poliisien hampaissa, kunnes jokainen "viranhaltija" lähiseudulla oppi, että "toi on nyt se, on se jo viisitoista täyttänyt".

Loppukesästä -67 ilmoitin vanhemmilleni, etten halua enää mopolla ajella. Ajan mieluummin vaikka polkupyörällä tai kävelen, ja myin Öglaéndin pois. Tilalle tuli elämäni ensimmäinen moottoripyörä, kuvan mukainen Triumph T20 Tiger Cub 1958, meilläpäin se oli lempinimeltään sammakko. Ostin sen salaa hieman epäkuntoisena eräältä naapurin pojalta. Ainoastaan nuo sivupellit minun pyörästäni puuttuivat, mutta onnistuin nekin myöhemmin hankkimaan erään toisen sammakon romusta. Aluksi pyörän säilytys ja remontteeraus tapahtui erään toisen naapurin tallissa, kunnes sitten käry kävi, ja välit vanhempieni kanssa viilenivät huomattavasti. Lisäksi viranomaisten kanssa tuli kahnausta, kun en ollut tietämättömyyttäni rekisteröinyt pyörää määräajassa nimiini. Pyörä poistui rekisteristä sillä aikaa, kun remontoin sitä, ja yritin samalla pitää sitä vanhemmiltani salassa. Jouduin näinollen katsastamaan ja rekisteröimään sammakon uudelleen, ennenkuin pääsin sillä edes ajelemaan. Eipähän siinäkään sinänsä ollut mitään sen suurempaa ongelmaa, katsastuskonttorilla jopa kehuttiin, että "nätti riumppi, mistäs oot löytäny vielä näinkin hyvän"? Rekisterinumeroksi tuli RH-8, ja samalla se hieno vanhanmallinen rekisterikirja muuttui ihan tavalliseksi rekisteriotteeksi. Ajallaan tämäkin sitten meni myyntiin, ja eräs herra kävi hakemassa tästä pyörän pojalleen. Herran nimi oli Lars Rehn. Tämä kuva ei ole siitä minun pyörästäni, vaan otettu VMPK:n myytävänä palstalta. Toivottavasti saan pitää tämän kuvan muistona sammakosta, omia kuvia minulla ei siitä ole ainuttakaan.

Tässä taitaa olla ihan ensimmäinen moottoripyörällä saamani rangaistusvaatimus, eli selvällä suomenkielellä sakko. Konstaapeli Seppänen tuon näyttää kirjoittaneen, tapahtuma-aika on 11.11.-69 klo. 15.25, ja paikka Kalevankadulla Kouvolassa. Tiedoksi se on minulle toimitettu 18.12.-69, ja sakkokin on maksettu ihan ajallaan 09.01.-70. Näin nämä jutut menivät silloin joskus. Olen pyyhkinyt tuosta lapusta pois tarkan syntymäaikani ja ajokorttini numeron. Tämä itselleni motoristina tärkeä dokumentti menneiltä ajoilta löytyi äitini jäämistöstä tänään 28.03.2011.

Tässä on ensimmäinen nahkapukuni kuvattuna edestä ja takaa autotallin ovea vasten tänään 18.08.2010. Rainer Westerlundin mittatyönä tekemä puku, jonka sain toukokuussa 1970. Tämä puku, sekä aiemmin helmikuussa saamani vakituinen työpaikka mahdollistivat nyt viimeinkin jo pitkään haaveilemani kilpailuharrastuksen aloittamisen. Puku on ollut käytössä viimeksi maaratakisoissa 1980-luvun alkuvuosina, mutta tarkoitus on mahtua pukuun uudelleen kesän 2011 näytösajoissa. Saa nähdä, kuinka siinä käy...

Ja tässähän on sitten se aivan ensimmäinen kilpailulisenssini. Kuusankosken Moottorimieskerhoa eli KMMK:ta olen edustanut alusta asti, ja olen kerhon jäsen edelleen. Tosin välissä oli vuosia, ettei kerhossa ollut juuri lainkaan toimintaa, joten oli pakko edustaa muita kerhoja. Nykyään KMMK on taas aktiivinen ja toimiva kerho.

Kerho vietti 65-vuotisjuhlia 14.04.2018. Kun en ollut itse paikalla, niin laitanpa onnitteluni nyt tänne. Onnea 65v KMMK.

05.09.2020. Tämä tapahtui jo talvella, en vaan ole muistanut koko asiaa. Mutta nyt muistin. En ole enää KMMK:n jäsen. Olen muutamia vuosia sitten ilmoittanut Veteraanimoottoripyöräklubille, Japsistaroille ja Koneratsastajille lopettavani jäsenmaksun maksamisen. Ja nyt tänä vuonna tein sitten saman ilmoituksen vuodenvaihteen kieppeillä KMMK:lle erään hallituksen jäsenen kautta, kun näin hänet ruokaostoksilla Prismassa. KMMK on ensimmäinen moottorikerho jossa olen ollut jäsenenä. Silloin alkuaikoina olin aktiivisesti mukana seuran kilpailutoiminnassa niin kilpailijana kuin toimitsijanakin. Nyt sitten loppuaikoina viimeiset KMMK-edustukseni liittyivät vuosina 2010-2014 TT:n näytösajoihin, joihin ilmoittauduin KMMK/VMPK:n nimissä. Ja nyt, kun tuosta kerhoon liittymisestä tuli kuluneeksi 50 vuotta, niin katsoin sen olevan sopiva aika luopua tästä viimeisestä jäsenyydestäni. Jäsenmaksulappua ei enää keväällä tullut, kerhokirje kylläkin. Kiitokset KMMK:lle kaikista kuluneista vuosista ja menestystä kerholle jatkossakin. Ihan kivaa oli.

29.03.2023. Sain tänään tietää, että olen sittenkin vielä KMMK:n jäsen. Kerho oli silloin vajaat kolme vuotta sitten myöntänyt minulle vapaajäsenyyden.

Tässä on sitten meneillään se ihan ensimmäinen moottoripyöräkilpailuni. Elokuussa 1970 AK:n Kanta-Hämeen piiri järjesti halukkaille aloittelijoille "omat TT-kilpailulähdöt" Ahvenistolla, niinsanotun "junioreiden katselmuksen". Minäkin olin mukana turhasta krääsästä riisutulla katupyörälläni. Innostus oli kaikilla osallistujilla valtava, vaikka ajajamäärä ei ihan kaikissa luokissa päätä huimaava ollutkaan.

Kone Ollin puhuttua loppukesästä 1970 Ahveniston varikolla isälleni paremman kaluston hankinnan tarpeellisuudesta tulikin sitten tällainen myönnytys vanhempieni taholta moottoripyöräilyn suuntaan. Kuvassa on elämäni ensimmäinen pankkilainani Korhosen Penan myynnissä olevan piikki Yamahan ostoon. Laina tuli tosin isälleni, koska tuolloin täysi-ikäisen ikä oli 21v, ja itse olin vasta 19 vuotias. Äitini oli lainan "ykköstakaaja" ja kerhomme puheenjohtaja Retsi oli "kakkostakaaja". Ja koska lainan takaisinmaksuaika oli senverran pitkä, että olisin jo itsekin tullut täysi-ikäiseksi, niin minusta tuli lainan kolmas takaaja. Eli takasin siis isäni itselleni ottaman, ja äitini ja Kuusankosken Moottorimieskerhon puheenjohtajan takaaman lainan. Näin siis silloin joskus...

Ensimmäinen oikea kilpamoottoripyöräni oli Yamaha AS1 höystettynä GYT-kitillä (=Genuine Yamaha Tuning Kit), eli tehtaan toimittama virityssarja. Ostin pyörän Korhosen Pentiltä vähän ennen joulua 1970. Räntää satoi, kun Partin Osmon kanssa mentiin länsisuomeen kaupoille, paikkaa en nyt tässä rupea kertomaan. Okikin oli muistaakseni jo hankkinut itselleen sen Aermacchin TT-pyörän, joten tarttihan minunkin oikea kilpuri saada. Pena ei kylläkään itse ollut paikalla, koska oli jossain ulkomailla sopimuksia tekemässä, tai jotain sellaista. Penan veljen Pertin kanssa tehtiin kauppoja. Todella miellyttävä tilaisuus, koeajamaan pääsin räntäsateesta huolimatta alueella kapeita asfalttikäytäviä pitkin, ja ennen päätöksentekoa Pertti avasi vielä jammun pytyt, että nähtiin koneen olevan niiltäosin kunnossa. Olisi hän varmaan purkanut ja kasannut vaikka koko koneenkin, jos oltaisiin pyydetty. Heti kaupantekokahvien jälkeen suunnistettiin sitten kohti Kouvolaa. Tämä kuva on otettu muistaakseni juuri ennen joulua, jouluaaton aattona 1970. Tässä vaiheessa olen jo hieman "muotoillut" pyörää katteiden osalta.

Tässä on sitten se ensimmäinen kansainvälinen kilpailulisenssini. Kuva on hieman suttuinen, mutta kyllä siitä asia selviää. Näitä tuli kyllä myöhemmin monta lisää, mutta tämä on se ihka ensimmäinen.

Tässä kuvassa on ensimmäinen integraalikypäräni vuodelta 1972 alkuperäisen laatikkonsa päällä. Tämä oli monien eri kattojärjestöjen hyväksymä, ja myös Formula 1 käyttöön hyväksytty kypärä. Tuossa sivukuvassa näkyy myös tuo senaikainen Moottoriliiton hyväksymistarra, joka muistaakseni piti lunastaa erikseen. Motoral näitä silloin kauppasi, ja oli aika kallis, vaikka siellä oli tuttu kaveri myymässä, ja sain aika hyvät alennuksetkin. Kuvan otin autotallin ovella tänään 18.08.2010.

On se muuten aika kiva näin jälkeenpäin huomata, että itsekin olin aikalailla kärkipäässä täällä Suomessa näiden turvallisempien kypärien käytössä. Tuossa alla on lyhyt leike AGV:n historiasivuilta.

The 1970s. The AGV full-face helmet’s first outing was an out-and-out success and from 1971 there was a full-face boom as they went into mass production. First there was the X-80 and then the X-3000 which, following Agostini’s advice, featured a sculpted chin bar that enabled the rider to get right down on the tank for the straights, while also being recessed at the nape of the neck to allow greater freedom of movement. During this period AGV was also the first manufacturer to make a two-color fibreglass full-face helmet.

Tässä on aivan varmasti ensimmäinen asiakaskorttini moottoripyöräliikkeeseen. Kortti on varmastikin 1970 luvulta, koska tuossa on tuo vanha osoitteemme, josta muutettiin uuteen osoitteeseen -70 ja -80 lukujen taitteessa, ja josta sitten muutettiin tähän nykyiseen osoitteeseen marraskuussa 1989. Tuossa tunnuksena oli henkilötunnukseni, jonka tietenkin pyyhkäisin kuvasta pois. Puhelin numerotkin olen tuohon jossain vaiheessa kynällä muuttanut. Vieläköhän tuolla saisi ostoksista alennuksia, täytynee varmaan joskus kokeilla.

Ensimmäinen näytösajoni, lainapyörällä Imatralla vuonna 2008. Tai ei oikeastaan lainapyörällä vaan pyörän omistaja Tapio Linerva pyysi hoitamaan ajelut puolestaan, kun ei itse kipeän olkapäänsä vuoksi voinut ajaa. Itsellenikin hieman yllätyksenä otin toimeksiannon vastaan, ja näytösajelut tuli ajeltua. Tuossa esittelyplakaatissa on tietoja pyörästä ja kuskin nimi. Lisäksi oikeassa yläkulmassa on kuva ensimmäisestä moottoripyöräkilpailustani Ahvenistolla 1970 ja sen alla kuva lähtöön valmistautumisesta siihen viimeiseeni Kemorassa 1989. Plakaatin pleksistä heijastuu hämärästi myös tyttäreni, joka on kuvan ottanut, ja takana näkyy käytössä ollut ajopeli Suzuki RGV500.

No nyt tämäkin on sitten tapahtunut, ensimmäinen varaosaostoni ulkomailta internetin kautta. Tosin en tätä itse hoitanut, kun en ole vieläkään päässyt näissä maksuhommissa tähän korttiaikaan, vaan eräs englanninkielen taitoinen kortteja maksuissaan käyttävä kaverini tämän minulle tilasi. Reilun viikon tuon toimitus entterin painamisesta kesti, ennenkuin ostos oli kädessäni. Tuohan on Honda CB92 Benly Super Sportin kaasuttimen korjaussarja, pitäen sisällään kaikki suuttimet, seosruuvit ja neulan, plus kaikki tarvittavat tiivisteet Benlyn Keihin kaasuttimeen. Tämän hankintaa olin harkinnut jo pitkään, kiitos vaan vaivannäöstäsi Aarni. Tässäpä taisivat ollakin kaikki motoristielämäni tärkeimmät "ensimmäiset", tyttöystäviä, lapsia, autoja, ja asuntoja lukuunottamatta.