Täällä on kilvanajokuvia ja -kalustoa (1986-1989)

Talvi sekä kevät 1986 kuluivat ikäänkuin unessa, ja niinpä "havahtuminen" huhtikuussa meinasi lyödä paniikin päälle. Kauden alku oli jo lähellä, eikä minkäänlaista pyörää edes suunnitteilla, saati sitten valmiina. Onneksi Rinteen Taru oli saanut hankittua jostakin itselleen sen MBA:n, ja se edellisvuoden RM-raaseri oli ylimääräisenä tallissa. Lähdettiin pääsiäisenä Veräväisen Pekan kanssa Turkuun isä-Tarmon juttusille hintaa arvuuttamaan. Kovaa vääntöä oli, mutta asettui se hinta lopulta aika kohdalleen, ja niinpä se Suzuki sitten siirrettiin meidän talliin. Moottorina oli alunperin RM125E, mutta en ajanut sillä koneella koskaan, koska siinä oli värinöiden takia mennyt koneenkorvat poikki. Koska itselläni oli jo aiemminkin ollut "pahasti värisevä" runko, osasin nyt jo eliminoida ongelman pois tekemällä moottorin kiinnitykset uuteen uskoon. Tuossa kuvassa koneena on Bensowilta löytynyt RM125F, joka oli se ihan ensimmäinen RM:n kone, jossa kytkinakselin sai purattua ilman prässiä.

Perheemme esikoinen isukkia auttamassa kotitallissa, ajohanska kädessä.

Kemorassa 27.7.1986. Edelleen ajetaan näköjään sillä lyhyellä radalla. Tätä ennen on jo ajettu sekä Artukaisissa 25.5, että Räyskälässä 20.7. Kuvia vaan ei löydy kummastakaan kisasta. Artukaisissa väistelin ensimmäisellä kierroksella kaatunutta kanssakilpailijaa ja jouduin ajamaan ulos radalta. Solisluu meni poikki, sairaslomaa tuli kaikkiaan 7 viikkoa. Työnantaja tykkäs.

Kemorassa 27.7.1986 edelleen. Näitä kuviakin alkaa olla näiltä ajoilta aika vähän, kun vaimoni oli tyttäremme kanssa kotosalla, ja itse liikuskelin yksinäni näillä kisareissuilla.

Ahvenistolla 17.8.1986. Ryhmänä mennään vielä. Tuolla aivan oikeassa laidassa on numerolla 19 Taru Rinne, pyöräni edellinen omistaja, tuo numero 12 taitaa olla Seppo Tuomainen, ja numero 17 lienee Jarmo Suhonen. Muiden kuvassa olevien nimiä en saa nyt millään mieleeni.

Edelleen Ahvenistolla 17.8.1986. Tällaista se alkoi pikkuhiljaa olla, tyhjällä paikalla ajelemista ja "maisemien katselua". MBA-kuskiksi siirtyi yhä useampi kilpakumppani, ja niinpä en saanutkaan enää millään edelleni ehtineitä kiinni, eivätkä sitten taas taakseni jääneet saaneet minua kiinni.

Tässä olen Ahvenistolla tiistaitreeneissä. Nyt on minullakin "mekaanikko" auttamassa. Oikeassa kädessä on ajohanska, ja vasemmalla kädellä tunnustellaan asiantuntevasti, onko takarenkaan lämpötila oikea. Ajokaudesta oli vielä jäljellä Räyskälän ja Artukaisten kilpailut. Kuvia niistäkään ei ole. Artukaisissa ajoin kuitenkin kaarteen leveäksi, ja siitä nurin. Ranteesta kaksi pientä "luunappulaa" hiusmurtumille, ja mahdollisesti veneluun murtuma. Saikkua tuli kuusi viikkoa, ja työnantaja tykkäs taas. Tällä pyörällä en muuten pysynyt Turussa kertaakaan pystyssä enkä näinollen päässyt siellä myöskään kertaakaan maaliin.

No niin, nyt ollaankin jo kevättalvessa 1987. Tällainen runko tuli tehtyä öisin senaikaisen työnantajani "pajassa". Kuva on maaliskuulta, kun olen juuri saanut rungon valmiiksi. Kaikki palikat ovat jo kertaalleen olleet paikoillaan, ainoastaan noihin jalkatappien kiinnityslevyihin on reijät vielä porattava. Tuo materiaali on koostumukseltaan samaa kuin Tunturin kilpapyörien rungot, mutta minulla se oli tuollaisessa kantikkaassa muodossa. Materiaalin sain suoraan Rautaruukilta, kiitokset ja terveiset vielä näin monen vuoden jälkeen Kalle Rostedtille, (kirjoitinkohan nimen oikein?). Rungosta tuli erittäin kevyt. Ei muuta kuin maali päälle ja matkaan.

Tässä se uusi pyörä nyt on "tulikasteessaan" rakennustyömaalla Artukaisissa 31.5.1987. Tähän peliin otin siitä Tarun ex-pyörästä parhaita osia, kuten pyörät, moottorin, pakoputken, keulan, katteet ja satulan. Polttoainetankki on se Zündapp-Suzuki malli. Se Tarun ex-peli kasattiin uudelleen "kakkososista" sponsorini Tori-Sport Oy:n henkilökunnan käyttöön. Taikauskoa tai ei, mutta koska tämä pyörä ei ollut Turussa tehty, pääsin taas Artukaisissa maaliin.

Tässä on vielä toinenkin kuva siitä samasta "hallinkurvista". Tuo radan pinta on aikalailla likaisen näköinen, ja se myös oli paikoitellen aika liukkaan oloinenkin. Kuvassa näkyy myös noita asfaltin saumoja, jotka myös pompottelivat pyörää jonkinverran, jos ei löytänyt sitä sileämpää linjaa. Itse etsiskelin sitä "sileää" tuolta hieman ulompaa. En saanut tähän kisaan itsestäni irti sitä "kilvanajoon vaadittavaa vähintään 110:n prosentin rutistusta", sata prosenttia tästä kyllä löytyy. Tämäkin oli taas sitä "tyhjän paikan ajelua", muita kuskeja ei tähänkään kuvaan ole osunut.

Artukaisissa ollaan vieläkin. Tämän jo hieman kellertäväksi muuttuneen kuvan nappasi silloin aikoinaan Ari Sintonen.

Kemorassa ajettiin kansallinen kisa ennen Räyskälän SM-PM-kisaa. Täältä on kaksi kuvaa, joista tämä on se eka.

Siellä Kemorassa tuli puheeksi ajatukseni sellaisen uuden yksipyttyisen tuotanto-Hondan hankinnasta, koska en ollut tähän mennessäkään saanut sitä MBA:ta hankittua. Ezio Gianolahan oli sellaisella tehdas-Hondalla ajellut MM:ää aika menestyksekkäästi, ja aivan kuin sattumalta siellä Kemorassa Toreniuksen Risto-Pekka kertoili haluavansa kokeilla kilvanajoa soolopyörällä, ja olevansa halukas ostamaan tuon Suzukini. Kaupoista sovittiin lähes samantien, ja taas olin keskellä kautta ilman pyörää.

Niinpä pantiin tämän "teknisen avustajani ja tiimin korkeinta äänivaltaa käyttävän kanssa mietintämyssyt päähän ja otettiin hanskat hallintaan". Kuva on Räyskälästä 26.7.1987.

Mutta eihän se tuotanto-Hondan hankinta ihan noin vaan onnistunutkaan, joten jouduin katselemaan jotain muuta. Turusta löytyi Jäntin Mikolta tämmöinen MBA:n runkoon istutettu -86 mallinen Hondan crossikone. Rahalla oli pyörä tehty, mutta silti oli ongelmia rungon kestävyyden kanssa. No, minullahan siitä kokemusta oli, muttei ollut aikaa korjata. Äkkiä vaan ajoon, ja niinpä sitten loppukausi korjailtiin kisojen välillä niin runkoa kuin pakoputkeakin. Kuvassa ollaan 26.7.1987 "päämekaanikon" kanssa Räyskälässä konetta varovasti lämmittelemässä.

Tämä kuva on Kouvolan MM-SM-kisasta 02.08.1987. MM:ää ajettiin joko superbike- tai formula luokassa. Enpä muista kummassa. Muut lähdöt olivat SM-lähtöjä. Hondan paisuntakammio halkesi täällä kotikisassa tärinästä, ja sen myötä vauhtinikin katosi. Onnistuin kuitenkin sinnittelemään maaliin asti sille viimeiselle pistesijalle. Tämä kuva on lauantain aika-ajosta, joka oli ainut kuiva hetki koko kisaviikonloppuna. Se viimeinen SM-kisa oli sitten Turussa 04.10. Koska kuvia sieltä ei löydy, herää kysymys, olinkohan edes siellä. Voihan olla että olin "jänistänyt", kun minulla oli taas Turussa tehty pyörä. No, ei sentään. Olin toki Artukaisissa, mutta pyöräni ei ollut enää Honda, vaan moottorina tässä rungossa oli silloin jo KTM.

Tämä kuva on KTM:n koeajoista Kemorasta keväällä -88, mutta se käynee jo nyt tässä aiheen esittelyyn. Eli siinähän kävi niin, että Ijäksen Reiska halusi uudempaa konetta siihen Zündapp-Suzukiinsa, ja oli kiinnostunut ostamaan siitä Hondastani moottorin. Osana maksua tulisi vaihdossa myös se RM:n kone. No kaupathan tehtiin, mutta melkein heti sen jälkeen tuli uusi toive, josko ottaisin myös vaihdossa vielä sen Zündapp-Suzukin rungonkin, koska Hondan kone ei mahtunutkaan siihen raamiin. No näin tehtiin, ja nyt minulle oli tullut takaisin koko pyörä. Niinpä sitten kasasin sen, fiksasin vauriot, ja aivan kuin sattumalta Kuopiosta löytyi sille ostajakin. No vielä oli jäljellä se toinen pulma, nimittäin tämä aito MBA:n raami ilman minkäänlaista konetta. Ja taas jälleen aivan kuin johdatuksesta Suomisen Sepi ehdotti aivan "ennenkuulumatonta" projektia, eli rakennetaan KTM:stä RR-pyörä. Miksikäs ei, eipä ainakaan tule joka päivä vastaan, ajattelin. Ja siitä se sitten lähti. Mahdollisesti jopa "euroopan ensimmäisen RR-Kotarin" rakentaminen. Tosin tehtaan parilla inssillä oli jo omia "salaisia projekteja" saman aiheen tiimoilta olemassa, mutta he meinasivat saada niiden asioiden takia "kenkää" KTM:ltä. Lisäksi tehdas ilmoitti Sepille hänen kerrottuaan "meidän visiosta", että 1987 moottorista ei voi tehdä RR-konetta, koska sitä ei ole ratakäyttöön suunniteltu. No, siitähän meillä vaan into nousi. Nopealla aikataululla edettiin, ja ensimmäiset kunnon koeajot ajettiin Ahvenistolla tiistaina 15.9, ja toiset Kemorassa sunnuntaina 27.9.1987. Ja se eka kisa tällä laitteella oli siis Artukaisissa 4.10.1987.

Tämä kuva on otettu Kemorassa 23.-24.4.1988. Tässä on meneillään joko virallinen ajoleiri, taikka sitten ihan oma säätöviikonloppu. Ilman päivälämpötila oli +1 astetta koko viikonlopun, ja maanrajassa kosteus tuppasi jäätymään. Rata oli kuitenkin kunnossa kuten näkyy, asfaltilla ei ollut lunta. Talven aikana KTM:n huonosti irroittava kytkin oli rakenneltu toimivammaksi, vaihteistoon teetin Katsalla Tampereella pari "omaa" hammaspyöräparia, etujarrusatula oli nyt nelimäntäinen ja sitä "KTM:n omaa tuotantoa", ja Keihin-kaasutin oli kasvanut 36 milliseksi. Suurin mukana ollut pääsuutin oli 178#, joka tuntui näin kylmällä ilmalla aika pieneltä. Muita säätöosia oli kyllä mukana. Ja niinhän siinä sitten kävi, että nirhasihan se hieman kiinni. Koska tehtaalta oli kevättalven aikana pyydetty maahantuojilta tietoja, oliko uudessa moottorissa ollut "mystisiä" kiinnileikkaamisia, sekä millaisia ratkaisuja ongelman selvittämiseksi oltiin tehty, niin paneuduin todella huolellisesti tämän ensimmäisen "vastoinkäymisen" selvittämiseen.

Tämäkin kuva lienee vielä sieltä samaiselta Kemoran leiriltä, vaikkakin lunta näyttäisi nyt olevan paljon vähemmän. Tämä kuva on radan ylälenkiltä.

Tämä kuva on otettu Kemorassa perjantaina 6.5.-88. Lumet näyttävät jo sulaneen, ja korkein lämpötilakin oli jo +13 astetta. Aluksi satoi, mutta kuivui sitten jo iltapäivälle. Otin töistä vapaapäivän, ja tulin tänne testailemaan. Keihinissä oli nyt lisävarusteena Mikunin PowerJet, kannen olin muotoillut enemmän "pallon osaksi" ja lisäksi olin vielä värkännyt pakoaukon säätömekanismiin "erillisen irrotettavan ulkoisen lukituksen" testatakseni erilaisilla aukonkorkeuksilla. Kaasutinta säätelin erityisesti neulojen osalta, koska Keihinissä ei irroitettavaa neulaputkea ole, vaan nuo säädöt tehdään siihen joko neulan vaihdolla tai neulan korkeutta muuttamalla. Silti vaan nirhaili kiinni, hiomapaperia meni, ja mäntiä vaihtui. Siinä rempatessani havaitsin kanteen aina kertyneen aikalailla ilmaa, ilmeisestikin pieniä ilmakuplia "syntyi" vesipumpun siivistä. Lisäksi "aina luotettava apulaiseni" Magnum 44 näytti sytytysennakonkin harhailevan "ihan miten sattuu" eri kierroslukualueilla ehjälläkin tulpalla.

Tässä viimeinen testiajokuva Kemorasta. Seuraava Kemoran ajokerta oli 21.-22.5, joka oli mahdollisesti jo kilpailu, en muista enää. Ennen sitä tein vielä sylinterinkanteen yhden uuden letkunlähdön lisää ja sen avulla käänsin koneen vedenkierron toisinpäin. Alkuperäisen sisäänmenon tulppasin umpeen. Tämän ansiosta kantta ei myöskään tämän jälkeen erikseen tarvinnut ruuvista ilmata. Samalla vaihdettiin molempien moottoreiden Motoplatin sytkävehkeet niihin vanhanmallisiin "aivottomiin", jotka olivat jo vuosien saatossa toimiviksi todettu. Tosin niiden ennakkokäyrä oli aika "vaatimaton" näihin uudempiin moottoreihin. Näillä eväillä lähtikin toimimaan varsin hyvin, valitettavasti säätäminen vaan täytyi aloittaa lähes alusta uudestaan. Näistä tiedotettiin myöskin tehtaalle, ja Sepi antoi hyllystä uudet palikat hajonneiden tilalle. Tehdas "sulatteli" oman aikansa ajatusta, ja käänsi vedenkierron toisinpäin vuoden -90, tai -91 malliin. He tosin käyttivät vedenkierron ulostulona alkuperäistä sisäänmenoa, joten ilmaustarve jäi koneisiin edelleen.

Tässä on sitten ensimmäinen kilvanajokuva KTM:stä Artukaisissa 29.5.1988. Kulmakorven "Suikka" MBA:lla hiillostaa, vai hiillostaako? Enpä muista. Tässäkin kuvassa on helposti nähtävissä tuo minun "mitäänsanomattoman näköinen ajotyylini", jota joskus "arvioitiin" jopa joissain lehtiartikkeleissakin. En ole koskaan tarkoituksella "tarjonnut polvea tai jalkaterää maahan, eikä mulla ole myöskään ollut koskaan kulutuspaloja puvussani" tietääkseni, onko pyörä kallellaan vai ei. Päättelin sen asian itse ajon aikana ilman sen kummempia "apuvälineitä". No joo, kovin montaa kuvaa näistä Kotari-kisoista ei edes olekaan. Tämän jälkeen ajettiin ainakin Kemorassa 12.6, Kouvolassa 17.7, Räyskälässä 31.7, ja Artukaisissa 1.9, ja niistäkin ainoastaan Kemorasta ja Kouvolasta on ajokuvia löytynyt.

Tämä kilvanajokuva on otettu Kemorassa 12.6.1988. Sen Keihinin säätely tuotti aika runsaasti päänvaivaa, eikä niitä ihan "nappisäätöjä" oikein tuntunut löytyvän mitenkään. Kiihtyvyyttä tuntui vaan puuttuvan erityisesti ylemmältä keskialueelta, enkä ainakaan siitä Keihinistä onnistunut ratkaisua asiaan vieläkään löytämään.

Kotikisa Kouvolassa 17.7.1988. Kova helle oli vaivannut jo jonkin aikaa, ja kisaviikonlopunkin alin länpötila oli +30 astetta, ja ylin kisan aikana oli +31,5. Meidän perheeseen oli syntynyt poika vajaat kaksi viikkoa aiemmin, eikä valmistautuminen kisaan ollut nyt pojan- ja helteenkin takia se "maailman tärkein" asia. Kisayleisökin taisi oleilla mökeillään, kellä sellainen oli. Kotarini kulki suorilla ihan hyvin, vaikka säädöt olivat pikkuisen hakusessaan "aiempien hellesäätökokemusten" puuttuessa. Silti aika-ajokierros sujui kuitenkin tasan sekunnin nopeammin, kuin edellisvuonna Hondalla, vaikka keli koneen ja kulun kannalta oli nyt huomattavasti huonompi. Muut elementit, kuten rata, pyörä päältäpäin, sekä kuski olivat samat, ainoastaan kone oli toinen. Seuraavissa kisoissa ja treeneissä kokeilin myös Mikunin 34 ja 38 millisiä kaasareita sekä PowerJetillä, että ilman. Tämä on sitten vuoden 1988 viimeinen kisakuvani. Tuo toinen kuski kuvassa taitaa olla Jarmo Piepponen, ellen ihan väärin muista.

Kemora 21.5.1989. Treenikausi alkoi tosin jo täällä 15.4, ja Ahvenistolla treenasin 2.5, 9.5, ja 16.5. Ahvenistolla 2.5 hajosi kiertokangen alapää, ja samalla lohko. Edelliskevään neljä kiinnileikkautumista olivat varmaankin osaltaan aiheuttaneet kangen silmän väsymistä. No eipä hätää, toinen kone laatikosta käyttöön, ja tämä remonttiin. Jossakin vaiheessa korjausten jälkeen myin tämän koneen Ruotsiin Stefan Danielssonille, joka aikoi ajaa sillä ainakin Ruotsin mestaruussarjaa. Mutta uudella koneella jatkettiin, ja nyt käytinkin ainoastaan Mikunin kaasareita niiden mielestäni helpomman säädettävyyden takia, ja koska minulla oli myös huomattavasti runsaammin noihin Mikuneihin säätöosia. Edellissyksynä oli tosin jo sangen selkeästi käynyt selville, että se kiihtyvyyden puute ylemmällä keskialueella johtui noiden sytkävehkeiden loivasta ennakkkokäyrästä, joten se kaasuttimen rämplääminen oli lähinnä muiden ajoalueiden optimointia. Tarkoitus oli hankkia talvella esimerkiksi Rotaxin uusi säädettävä sytytysjärjestelmä vanhan Motoplatin tilalle, mutta koska se ei ollut "KTM-varaosa", siihen ei "kynnet ylettäneet", ja se jäi silloin hankkimatta kovan hinnan takia. KTM:n uusimmallakin sytkällä joutui antamaan 8000:n kierroksen kieppeillä tasoitusta 7 astetta verrattuna siihen Rotaxin "boxiin". Sain Kinnusen Matulta ko. systeemin ennakkokäyrien kopiot, joista olikin sitten helppo todeta, miksi minulla ei oikein kiihtynyt. Tuosta kuvasta voi myös nähdä, että ulkoisena muutoksena pyörääni oli vaihtunut kate, ja öljyt tulivat Shelliltä, koska "tiimini" nimi oli nyt Racing Bike Shell Team. Kaikki muut sponsoritarrat ovat katteesta kadonneet.

Tässä on toinen kuva Kemorasta sunnuntaina 21.5.1989. Tämä oli minun viimeinen kilpailuni. Olin valmistautunut antaumuksella tähän kauteen, kuntoillut ja valmistellut pyörää parhaani mukaan, sekä harjoitellut mielestäni paljon. Matkalla tänne oli kuitenkin reilut viisi tuntia aikaa mietiskellä autossa yksinään kaikenmaailman asioita. Olin jo siinä ajellessani tullut siihen tulokseen, että olin käyttänyt viime vuosina jo aivan liian paljon aikaa autotallissa ja tien päällä matkalla joko treenaamaan tai kisoihin. Kotona olivat vaimo ja kaksi pientä lasta, jotka olivat ilman isää viikonloput ja sangen ison osan muustakin vapaa-ajasta. Rahaahan tähän nyt ei aivan hirveästi mennyt, mutta jonkunverran kuitenkin. Isompi kämppäkin pitäisi hankkia perheen kasvamisen myötä. Niinpä sitten harjoituksissa ajellessani esitin itselleni tiukan kysymyksen: mitä minä enää täällä teen? Olin juuri täyttänyt 38, ja suurin osa kilpakumppaneistani ei ollut vielä edes syntynyt, kun itse olin jo nykyisessä työpaikassani. Minulle oli siis tämän ajohomman suhteen tullut "burn out", enkä nyt tarkoita sillä mitään renkaanlämmitystä. Harjoitusten jälkeen ilmoitin kavereille lopettavani tähän ja lähteväni kotiin. He saivat kuitenkin puhuttua minut ympäri jäämään vielä seuraavaksi päiväksi ja ajamaan kisan. Eivät uskoneet lopetustani todeksi. Yksi kaveri kuitenkin uskoi, ja otti seuraavan kuvan, jonka kuuluisi olla jo ennen näitä kahta ajokuvaa, mutta halusin jättää sen kuitenkin viimeiseksi.

Viimeinen startti Vetelissä Kemoran moottoriradalla 21.05.1989. Tämän kuvan otti jo aikaa sitten edesmennyt hyvä ystäväni Jussi Malinen. Itse ainakin näen tässä kuvassa jonkinlaista suurta haikeutta. Vuosikausien uurastus on juuri päättymässä. Sen aivan ensimmäisen Ahveniston kisani 29.08.1970, ja tämän kuvan ottohetken väliin mahtuu kaikenmoista, niin hyvää, kuin huonoakin. Haluan tässä kiittää kaikkia vuosien saatossa mukana olleita menneestä, ja toivottaa samalla kaikille myös kaikkea hyvää tulevaisuuden suhteen.

Summa summarum: En mielestäni koskaan ollut kovinkaan "hyvä- tai nopea" kuski, tai ehkä joskus silloin -70 luvun alussa ehkä kuvittelin niin. Sitten -80 luvulla "uuden herätyksen" saaneena tunsin enemmänkin olevani "pyörien rakentelija ja teknisten juttujen kehittelijä". Kilpailut olivat enemmänkin ideoideni ja tekemisieni esittelytilaisuuksia, ja olin mielestäni eräänlainen "tuote-esittelijä". Teknisesti ajatellen niillä minun laitteillani olisi todella kyvykäs kuljettaja ehkä voinut pärjätä vielä -80 luvun alkupuolella, mutta ei sitten enää myöhemmin. Halusin kuitenkin olla mukana ja harrastaa RR:ää niin pitkälle, kun se vaan tuntui mukavalta, ja antoi sen tunteen, että jotakin oli vielä saatu aikaan. Lopulta sekin tunne alkoi kadota ja oli vaan todettava, ettei tämä enää ole minun hommaani. Sen ihan ensimmäisen Ahveniston kilpailun, ja sen viimeisen kisastartin Kemoran moottoriradalla väliin mahtuu oman "kirjanpitoni" mukaan kaikkiaan 103 kilpailulähtöä. Niistä 12 päättyi keskeytykseen, ja "podiumille" pääsin kiipeämään kaikkiaan 9 kertaa.